AMOR

31.12.2003 – 11.11.2014

“There are moments when I wish I could roll back 
the clock and take all the sadness away, but 
I have the feeling that if I did, the joy would be gone as well.”


Lamigras Black Pride Panther
("Amor, Ampu, Ampulli, Amppa, Pumba, Herraparta..")
kääpiösnautseriuros, musta
syntynyt 31.12.2003
eutanasia 11.11.2014
koko: 34cm 7.6kg

luonnetesti +223p +++
karhutesti II-diplomi 60p.
näyttelyistä 3xEH, 2xH


selkä terve (epävirallinen lausunto) 11/2008 
A/A lonkat (epävirallinen lausunto) 11/2008 
aivoverenkiertohäiriö 01/2013, josta toipui 
välilevymuutoksia L4-L5, puuttuva selkänikama (todettu 05/2014) 
pahentuneet välilevymuutokset & kalkkeuma painamassa hermoihin 11/2014


When someone you love becomes a memory,
the memory becomes a treasure.


Amor oli minun unelmieni täyttymys. Toteen käynyt haave. Ikioma koira, jonka hoidosta ja kasvattamisesta otin vastuun ollessani vain kymmenenvuotias ja jonka kanssa kävin läpi kaiken mitä elämääni liittyi vuosien 2004 - 2014 aikana. Amor oli minulle kaikki: se liittyi kaikkeen, se kuului jokaiseen kuvitelmaani ja se oli kotonaan kaikkialla missä minäkin (ja me kyllä kuljettiin Suomea ja Ruotsiakin ristiin rastiin kahdestaan). Helppoa elämä ei suinkaan aina ollut, enkä muistele kaikkea vaaleanpunaisten lasien läpi, mutta lopulta en olisi muuttanut viiksikarvaakaan, en hetkeäkään yhteisestä elämästämme (paitsi sen kirotun selän, joka vielä vuonna 2008 kuvattiin terveeksi). Amor on epäilemättä paras asia, mitä minulle on ikinä tapahtunut - se toi tullessaan kaiken mistä rakas elämäni nykyään koostuu. Rakensin ehkä lapsenmielisen elämäni yhden pienen koiran ympärille, mutta niin sen pitikin mennä. Ilman tätä parrakasta pikkukoiraa, järkähtämätöntä peruskalliotani, en tuntisi nykyisiä parhaita ystäviäni, en poikaystävääni, enkä olisi tämä Josefiina. Kiitos Amor, kiitos ihan kaikesta.

"Amor on 10 vuotias itsevarma ja lisääntyvissä määrin hellyydenkipeä koira, sellainen jonka omistaminen tekee minusta kenties maailman onnekkaimman ihmisen. Mielestäni kaikilla koirallisilla pitäisi olla oma Amorinsa - kaveri joka sopii omistajansa jokaiseen soluun ja ajatukseen. Lähes kymmenen vuoden aikana on opittu tuntemaan toisemme niin hyvin, että on kovin vaikeaa kuvitella elämää ilman Amoria.
Se on koira joka ei stressaa turhista eikä hämmenny uusissa tilanteissa. Vaikka Amor on ehdottomasti minun, se seisoo silti tilanteessa kuin tilanteessa omilla pienillä jaloillaan ja häntä jämäkästi pystyssä. Se ei epäröi puolustaa minua tai itseään, mutta antaa minun tehdä ikävätkin hoitotoimenpiteet ilman ongelmia. Muita en silti pyytäisi laittamaan käsiään snautserin suuhun ihan milloin vaan, pappa nimittäin eläinlääkärissäkin havahtui nukutuksesta kun poistuin sen viereltä ja meinasi syödä lääkärin. Minun läsnäollessa se oli aivan taju kankaalla. Pieni taistelija.
Nuoruudessa tapahtuneen kähinän ja vähälle jääneen sosiaalistamisen seurauksena harrastetaan remmiräyhäämistä, mutta tappelupukari Ampu ei ole. Vapaana ulkoillessa rähinä loppuu nopeasti ja Amor unohtaa vieraat koirat pian. Sen voi oikeastaan pukata millaiseen laumaan vaan, pienellä varauksella, koska sen ärsytyskynnys on korkea ja sopeutumiskyky hyvä. Toisaalta taas tulistuessaan Hurjaparta on itse leijonamieli seitsemän kilon paketissa, tulta ja tappuraa viimeiseen hengenvetoon saakka.
Amor haettiin kotiin 25. helmikuuta 2004, minun ensimmäiseksi omaksi koirakseni, jonka koulutus ja hoito on ollut minun vastuullani alusta asti. Eipä sitä vieläkään muut lenkkeilytä tai ruoki, eikä kukaan muu ole sille mitään opettanut (vaikka ehkä joskus olisi pitänytkin..) Ei varmasti ideaalein vaihtoehto 10 vuotiaalle ensimmäiseksi koiraksi, mutta nykyään koira jonka kanssa elän melkein symbioosissa - maailman tärkein ystävä. Maten korvaamaton kultapoika, kasvukumppani, kotikylän tunnetuin jäyhä jököttäjä ja temppukoira."
(teksti blogissa 2014)
Luonnetesti
Luonnetestissä me käytiin 23.05.2009 Kemissä. Tuomareina olivat Lauri Ojala ja Jari Keinänen. Blogimerkintä luonnetestistä löytyy tämän linkin takaa.


"Mä tiedän en voi sua omistaa
vain pienen hetken koskettaa
Paikoillaan ei pysy tuulet vaikka huudetaan 
ja pulloon laitetaan
Nuku pikkuinen, nuku tähti
helmassa päivänpaisteen
Nuku pikkuinen, nuku lehti 
helmassa laakson varjojen
Nuku pikkuinen, nuku virta 
helmassa meren tyrskyjen
Nuku pikkuinen, nuku talvi 
helmassa kesän kukkien"


   

"Old dogs, like old shoes, are comfortable. They might
be a bit out of shape and a little worn around the 
edges, but they fit well." Bonnie Wilcox

Ikävä ei koskaan lopu.