torstai 15. joulukuuta 2016

Enkä mä tiedä minne tieni vie, mutta kanssasi voin mennä mihin vaan.


Nyt on sitten koettu kaksipäiväinen messari. Meidän toiveet ja tavoitteet täyttyivät ja ylittyivät niin menestyksen kuin Reskon käytöksenkin puolesta - snautseri oli molempina päivinä ERInomainen ja mahtava fiilis kantoi koko viikonlopun yli, vaikka minua jännittikin ihan liian paljon. Resko ei onneksi heijastellut minun jännityksiäni vaan oli oma superreipas ja rohkea oma ihana snautserimainen itsensä. 

Perjantaina hypättiin Oulussa junaan ja matkattiin istumapaikoilla Helsinkiin, perillä määränpäässä oltiin joskus kuuden aikaan illalla. Yövyttiin siskoni kotona Espoossa ja luotsittiin sinnekin taitavasti lähijunalla kulkien. Resko oli NIIN pätevä koko matkan, tuntui oikeasti että onko mulla edes oma koira hihnan päässä kun se otti kaiken vastaan niin coolisti eikä ees yrittänyt syödä ketään koko viikonlopun aikana. 

Lauantaina me oltiin kehässä heti aamulla, varmaan jo ennen kymmentä. Tuomarimme Maarte Nuijen arvosteli Reskopterin näin kauniisti; "Young guy 3 years old. Flat skull. Good paraller. Strong neck. Nice top & underline. Nice angulations overall. In front better than behind. Good forechest. Very good coat. Nice tail carry. I hope to see him back in future. Nice presentation." ERI AVK4
Resko esiintyi todella kauniisti, vaikka olin tavattoman hermostunut ja esitin sen omaan makuuni aika hektisesti ja jalat täristen :D Tuomari kiitteli erityisesti Reskon turkkia ja hampaita ja luonnetta, toivotti myös hyvät synttärit näin viikon myöhässä. Sen verran moni koira tuli ulos kehästä EH:n kanssa, että olin ihan onnesta soikeana kun tuomari arvosteli nuoren maalaiskoira-Reskon erinomaiseksi.

Kehien jälkeen shoppailin aika kohtuullisesti; Kaskolle uusi musta pk-nahkapanta ketjulla (Onegan ständiltä), Reskolle sininen fleecepaita kevyeen pakkassäähän/aluspaidaksi (Kepeätaipaleen ständiltä) ja molemmille koirille pussillinen puruluita (Bestfriend) ja uusi pullo shampoota (Findogs). 

Sunnuntaina oltiin kehässä vasta puolenpäivän jälkeen ja tuomarinamme oli Paula Heikkinen-Lehkonen. Tiesin hänen olevan tiukka ja olin lukenut netistä monenlaista palautetta tästä tuomarista. Ajattelin että kaikki h:ta paremmat on saavutuksia :D Kuulin myös hänen mittaavan kaikki koirat ja näin jo sieluni silmin, miten mitta näyttää 52cm ja Resko potkaistaan pois kehästä. Reskon arvostelu: "Lyhytrunkoinen tiivis uros. Pää voisi olla hieman pidempi. Tummat silmät ja hyvä ilme. Kiinteä suora selkä ja hyvä rintakehän syvyys ja tilavuus. Raajojen kulmaukset voisivat olla hieman voimakkaammat. Vain hieman kärjestään kiertyvä häntä. Pikimusta karkea karva. Voisi liikkua ryhdikkäämmin." (mitattiin: koko 49,50 cm) ERI

Siis ihan huippu! Venytin Reskoa tosi matalaksi ja pitkäksi siinä mitatessa, enkä edes häpeä myöntää sitä. Koskaan sitä ei ole aikuisiällä mitattu noin pieneksi, mutta en valita! Huhhuijaa. Tuomari ei tykännyt kun syötin koiraa kehässä, mutta Rekku oli jo vähän väsynyt ja meidän kehä puoleenpäivään mennessä niin kustu, että Resko ei liikkunut. Se oli minulle pettymys - yksilöarvostelussa Resko vain raahusti eteenpäin hajuja noukkien, mutta onneksi sentään valioluokassa kun yhdessä kierrettiin kehää niin Resko lähti liikkeelle. Niin rankka viikonloppu meillä kuitenkin oli tässä vaiheessa jo alla, että alkuärsytyksen jälkeen annoin kaiken sen venkoilun Reskolle anteeksi. 

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli tosi rankka, mutta kokemus oli mahtava. Mukana kulkenut kepokin ihmetteli kanssani ääneen Reskon käytöstä, niin moitteetonta se oli. Ostimme kaksipäiväiset liput Helsingin julkisiin ja kävimme jo lauantaina katsastamassa Helsingin keskustan ja Kampin pahimman iltaruuhkan aikaan. Resko söi puruluuta keskellä ihmisvirtaa ja lepäsi maaten käytävällä - ja otin siitä monta kuvaa ja videota itselleni muistoksi, että voin joskus snautserin pelleilyyn ärsyyntyessäni muistella kuinka upeasti se käyttäytyi isossa maailmassa. ;) Ihmiset ihan pysähtyivät kehumaan Reskon käytöstä ja moni tunnisti rodunkin. Lähijunassa yksi mies kehui Reskon kampausta ja vertasi sitä Ronaldoon :D..

Molempina päivinä saatiin titteleitä omalle porukalle; lauantaina Jannen Regulus oli VSP ja sunnuntaina Heidin Zetka oli VSP. Ja ihan vilpitöntä onnea siinä koettiin ystävien puolesta vaikkei titteleitä omalle koiralle tullutkaan - niitä kun ei lähdetty hakemaankaan. Minulle nuo erit ovat varmaan samassa arvossa kuin jollekin muulle ne tittelit. Resko oli upea ja pisti parastaan koko viikonlopun ajan, en olisi uskonut.

Paluumatka Ouluun kesti 10 tuntia junassa. Onneksi Resko on niin tottunut matkustamiseen, että sekin taas vain nukkui koko matkan jaloissani vaikka vaunu oli täynnä porukkaa koirineen.

Kaskollakin oli viikonloppuna ollut harvinaisen hauskaa anoppilassa; se sai leikkiä koko viikonlopun ihanan belgitytön kanssa ilman että Resko tuli droppaamaan tunnelmaa. Lenkilläkin se oli kuvien perusteella kulkenut tervujen joukossa kuin olisi siellä aina ollut. Ja Kakea hakiessani sain kuulla sen käyttäytyneen niin hyvin, että on aina tervetullut hoitoon jatkossakin. On kuulemma niin hauska ja outo pieni koira ja ystävystyi talon kissankin kanssa kahdessa päivässä.

Tätä kirjoittaessani istunkin jo 1000 kilometrin päässä messarista; mökillämme sohvan pohjalla Ylläksellä. Kun maanantai-aamuna kotiuduimme Helsingistä, lähdin jo samana iltana jatkamaan matkaa Oulusta junalla kohti Yllästä. Täällä ollaan sitten ensi vuoteen asti, töitä on onneksi moneksi viikoksi!

perjantai 9. joulukuuta 2016

Matkalla messariin!


Tätä kirjoittaessa on perjantai, kello on kohta puoli kolme iltapäivällä. Me hypättiin junaan Oulussa kahdentoista maissa ja suuntana on etelä. Kanssamme lemmikkivaunussa matkustaa PALJON koiria; on malinois, fieldspanieli, joku äänekäs terrieri, labradorinnoutaja, pitbull, cockeri.. Ja yksi juoksuinen kääkkänarttu! Resko on matkustanut tosi mallikelpoisesti enkä ole menettänyt hermojani siihen vielä kertaakaan - tosin viime yö oli vähän levoton kun Kasko lähti illalla vanhempieni mukana hoitoon ja Resko itkien etsiskeli sitä yöllä kaikkialta asunnosta. 

Huomenna ollaan kehässä jo aamusta ennen kymmentä ja sunnuntaina sitten puolen päivän aikoihin. Vielä ei jännitä. Onneksi on ilta aikaa vielä kriiseillä tuon trimminkin kanssa! 

tiistai 29. marraskuuta 2016

Resko 3v!


Paljon onneeaaaa Resko, paljon onneeaa vaan 

perjantai 18. marraskuuta 2016

RalliResko 2017 + kapteeni Kasko kävi verikokeissa

Kasko oli eilen torstaina Tosi Urhea ja Reipas ja kävi kahdesti piikiteltävänä Oulun Eläinklinikalla sappihappotestauksen merkeissä. Siellä mukava täti otti Kaskosta ensimmäisen verikokeen 12h paaston jälkeen ja seuraavan sitten kun Kake oli syönyt ja kaksi tuntia oli kulunut. Kasko jutteli klinikalla ihan kaikille (katseli ihmisiä silmiin ja piippasi..), mutta kun lääkäri pisti neulan Kaken oikeaan etujalkaan, hiljeni käppänä kokonaan. Kasko oli siis ihan oikeastikin todella hienosti - ei valittanut yhtään eikä yrittänytkään pistää vastaan, seisoi vaan minuun nojaten hiljaa. Niin reipas pieni Kapteeni Kake! Käytin kääpiön myös puntarilla, kun kerrankin oli mahdollisuus; 7,5 kiloa. On tullut puoli kiloa kevään jälkeen lisää ja hyvä niin, yhtään Kakkis ei oo lihava vieläkään (korkeutta 33cm). Tulokset tulevat sitten ensiviikon alkupuolella, toivotaan ettei Kaken sappihapoissa ole sanomista.. Mitään ennakko-odotuksia mulla ei oikein omistajana ole, kun koko koe on niin uusi. SKSK kuitenkin toivoo koirien testaamista, niin mehän kannetaan kortemme kekoon :)

Messaria ajatellen ostin Reskolle Petenkoiratarvikkeen alennuksesta harmaan kevythäkin - edellinen samanlainen oli paljon pienempi ja Kasko askarteli paskarteli siitä yhden vetoketjun ja seinän rikki (tykännyt ei vetoketjuista hän..) niin että häkistä tuli oikeastaan käyttökelvoton ja jätin sen keväällä mökillemme Ylläkselle. Liekkö iskä on jo toimittanut häkinraadon kierrätykseen - en ole kysellyt.  Tämä häkki on kokoa 81x58x58 ja sinne menee tarpeen vaatiessa keskarin lisäksi käppänäkin. On muuten aika hitsin paljon helpompi kuljettaa ja liikutella tätä kevaria kuin Reskon valtavaa Dogman-merkkistä mustaa täysmetallista vankilaa :D.. toivottavasti poikaystäväni arvostaa tätä hankintaa sitten messarireissulla kun hän saa kantaa kaiken mihin ei minun kädet riitä!

Päivityksen loppuun säästin kaikkein tärkeimmän; ilmoitin Reskon tammikuussa alkavalle rallytokon alkeiskurssille!!! Blogissani olikin tälle jo valmiiksi olemassa tunniste Amorin rallytoko-kurssin (2013) ajoilta.. oi niitä aikoja. Rekku täyttää tässä reilun viikon päästä kolme vuotta ja mulla iskee pieni jännitys siitä, että saanko sille koskaan mitään muuta kuin näyttelytuloksia.. Silloin aikoinaan pentua varatessani kuitenkin ilmaisin kasvattajalle haaveeni monipuolisesta harrastuskoirasta (check!), jonka kanssa näyttelyura ei ole etusijalla - ja kuinka kävikään. Toisaalta olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että Resko on alkanut tasaantua ja keskittyä vasta tämän vuoden puolella niin että sen kanssa voi tehdä mitään paria liikettä pidempiä suorituksia treeneissä. Rallytokon kyltit olen tulostanut ja alo-luokan juttuja Reskon kanssa treenannut (esim. sivulle tulo takaa kiertäen, paikallaan istuminen/makaaminen kun kierrän koiran), mutta haluaisin niin kovasti ryhmän mukana treenaamaan ja saamaan Reskolle häiriötreeniä. Rekun kanssa ei ollakaan käyty kuin pentukurssi TORKKin riveissä silloin kesällä 2014 ja sitten puolisen vuotta tottistreeneissä OKK:lla. Nytkin kyselin ensisijaisesti RT-paikkaa OKK:lta, mutta heillä oli täyttä ja se siitä. Googlettelin rallytokon harrastusmahdollisuuksia Oulussa ja tälle RallyHaukkujen järjestämälle alkeiskurssille oli vapaana vielä 2 paikkaa; pistin heti varauksen menemään. Hirveä palo ja ikävä on edelleen myös agilityn pariin, mutta ohjatut ryhmät ja treenit ovat aika kiven alla.. Ja agilityä ajatellessani palaan mielessäni parhaisiin agilityvuosiin Amorin kanssa, miten kaikki oli niin helppoa ja varmaa Herraparran kanssa. Muistan vieläkin meidän ekat epikset ja meidän viimeiset. Molemmista nollarata ihanneajan sisään ja sijoitus - kuten yleensä muulloinkin. Amor oli niin valmis.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

lauantai 12. marraskuuta 2016

Amor 2003 – 2014

Kaksi vuotta kului. Yli 730 päivää. Melkein 18 000 tuntia.

Kääpiösnautseriuros Amor, Lamigras Black Pride Panther, syntynyt 31.12.2003. Nuo sanat lipuvat sormilta näppäimistölle niin tottuneesti. S14726/2004 - Amorin ruotsalainen rekisterinumero. Gloris Super Lamigras Man "Texas" * Sailer's MZ Sarsele "Zazz'e".. Kuinka monen kouluvihkon sivuilta löydänkään Amorin tiedot, joita raaputtelin tylsien koulupäivien aikana piirrustuksieni reunoille? Amor oli paras asia minun elämässä. Kaikista tärkein pieni ystävä, se oli minun, eikä se koskaan pettänyt luottamustani. Pahimpanakin päivänä minulla oli aina Amor.

Jos minulla joskus on omia lapsia, toivon että he ovat yhtä vastuuntuntoisia ja eläinrakkaita, että hekin voivat joskus saada oman koiran (niin halutessaan), jonka kanssa kasvaa aikuisiksi. Itse koen että Amorilla oli valtava merkitys sille, mitä minusta kasvoi. Nykyinen elämäni on jokaisesta liitoskohdastaan kytköksissä aikaan Amorin kanssa. Vaikka elämä halkesi kahtia Amorilliseen aikaan ja Amorittomaan aikaan marraskuusta 2014 eteenpäin, Amor ei ole kadonnut tai muuttunut tapahtumattomaksi. Kymmenen vuotta ei katoa mihinkään. Hitto vie että rakastin sitä koiraa!

Kaksi vuotta sitten ajattelin, että en ikinä unohda mitään Amorista. Olen unohtanut. Mutta olen muistanutkin; yhtenä päivänä koskin tutun käppänän tassuja kun kurkkuani alkoi kuristaa ja tunsin ilon ja surun tunteita sekaisin, se tassu oli melkein kuin Amorin kevyet ja koruttomat tassut olivat. Se tuntui niin samalta kädessäni, että en tiennyt itkenkö kohta ilosta vai ikävästä.

Joskus katselen videoita, ja joskus en voi katsella niitä. Aika on parantanut pahimmat haavat ja järkeni kyllä kertoo että elämän on jatkuttava ja niin se jatkuukin uusien koirien kanssa, mutta joskus jotkut odottamattomat asiat saavat aikaan ihan hirveän ikävän tunteen. Mitä kaikkea tekisinkään, jos saisin Amorin vielä hetkeksi takaisin? Mitä tekisin toisin? En mitään. Kaikki meni lopulta sitä spondyloosia ja selkäongelmia lukuunottamatta niin kuin pitikin. Amorin aika oli parasta aikaa, enkä voisi muuttaa siitä mitään. En muuten olisi tässä, eivätkä asiat olisi näin. Vaikka joskus nykyisellä takaterassillamme istuessani mietin kuinka Amor olisikaan nauttinut omasta pienestä pihasta taas ja kuinka se olisi ottanut ikkunoista lattialle tulevat aurinkopaikat omikseen tässäkin asunnossa, tiedän että en saa sitä koiraa tai niitä aikoja takaisin. Joskus painan naamani Reskon kylkeen ja mietin että Resko tietää kanssani kuka on Amor, mutta Kaskolla ei ole tietoakaan siitä kenen mukaan se on nimetty Lamigras Black Younger Pantheriksi.. Mutta eiväthän koirat niin ajattele. Koirat on koiria.

Ei ole yllätys kenellekkään, ettei minulla ole uusia kuvia Amorista tähän postaukseen. Selailen nettigalleriaani läpi ja valitsen sieltä taas vanhoja kuvia.

Onneksi on niin paljon kuvia.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Resko mätsäreissä SIN3!

Tänään Resko esiintyi pienestä härväämisestä huolimatta hienosti sinisten kolmanneksi! Paikoillaan seisomisessa oli tällä kertaa (taas) ongelmia, kun Reskon mielestä mukavampaa olisi kiemurrella ja pussailla. Ehkä ongelmat tuntuvat kuitenkin omassa päässäni isommalta kuin mitä ne sitten oikeasti ovat, kun Resko on venkoiluistaan huolimatta ollut niin monen tuomarin mieleen.. Parhaimmillaan Resko on varmasti liikkeessä; jos on iso kehä niin snautseri vetää sellaista liitoravia ettei pienestä koirasta uskoisi liikettä edes niin paljon irtoavan. Ongelmana meillä on Reskon takajalat, joita minun ei auta mennä asettelemaan kun Resko alkaa pyllytyyrätä ja kurista ja potkia jalkojaan voimakkaasti taaksepäin jos kehässä niihin kosken. Treeniä treeniä se tietenkin vaan vaatisi lisää.. Kuukauden päässä häämöttää jo kaksipäiväinen messari.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Resko mätsäreiden BIS2

Kuvat © Kristiina N.

Käytiin 29.10. match showssa Laivakankaan raviradalla ja Resko oli isojen punaisten ykkönen -> Best In Show 2!! Ihan huikeata juosta tämän pienikokoisen ison koiran kanssa bis-kehässä ja pärjätä siitäkin huolimatta, että Reskon mielestä mätsäreissä parasta on pussailla tuomareita ja heilutella häntää ja juosta lujaa, eikä suinkaan patsastella komeasti aloillaan :D

Tänäkin viikonloppuna ajateltiin käydä mätsäreissä juoksentelemassa, koska messariin ei ole enää montaa viikkoa ja jokainen tsäänssi esiintymisen harjoittelulle ja snautserin oikean mielentilan hakemiselle kyllä käytetään! Oon jo tehnyt vähän listaa mitä kaikkia ständejä haluaisin ehtiä messarissa kiertää (ja myynyt meidän ylimääräisiä koiratavaroita että saisin paremmalla omallatunnolla ostaa sitten uutta ja tarpeellistä:D).

Pistetäänpä itelle myös muistiin, että tällä reissulla snautserilla oli erityisen paljon ongelmia itsehillinnän kanssa ja se olisi halunnut pistää puolet muista paikalla olleista uroskoirista poskeensa. Erityisen pahasti hermoon otti meidän leirin ohi kulkevat isommat uroskoirat (olikohan mukana olleilla siskojen kahdella yorkkipennulla tekemistä Reskon tunnemyrskyjen kanssa? Reskohan on ollut yorkeille kuin isoveli tässä kesän aikana..)..

#ruokinta-tagin alle laitan muistiin, että Resko on kerännyt mukavasti massaa vaihdettuamme sen kuivaruoan PureNaturalin viljattomaan lammasnappulaan kesän lopulla. Nappuloiden seassa menee raakana lammasta/nautaa/sikaa/hirveä ja Nutrolinia ja vähän sinkkiä ja merilevää. Reskon turkki ei ole ikänä ollut vastaavassa kunnossa - se kasvaa hirveätä vauhtia ja kiiltää syvän mustana. Alennuksesta ostin tässä muutama viikko sitten kokeiluun 15kg säkin RC:n Sporting Life Endurance 4800 -nappulaa. Sitä tuskin tulee syötettyä käppänälle (koska käppänöiden riesana on virtsakivet jotka provosoituvat paljosta proteiinista? korjatkaa jos olen väärässä!), mutta uskoisin että energiselle ja paljon kuluttavalle Reskolle se voisi toimiakkin ainakin näin talvella. Ruokahalu snautserilla ainakin on lopultakin ihan kohdillaan! :)

tiistai 18. lokakuuta 2016

Kesä 2016 paketoituna ja viimeaikaisia kuulumisia


Kesä 2016 on paketoitu lopullisesti talvipakkasten myötä pakettiin. Paljon mahtui yhteen kesään; listaan alle mieleenpainuneimmat jutut ja reissut.
  • Toukokuussa Piteå KR: Kasko ERI SA PU4 & Resko ERI SA SERT ROP ja Kaskon polvet 0/0
  • Rekku kävi toukokuussa luonnetestattavana (+101p ja laukauskokematon) Kuopiossa. Muutoin testi ja testitulos oli ihan Reskon näköinen, mutta yllätyin sen "pehmeydestä". Koirassa ei arjessamme näy pehmeyden piirteitä, tuomarin sanoin se varmaan taistelutahdollaan ja minun tuella menee kaikesta läpi. Nuorena tuli testattua, saapa nähdä käydäänkö joskus vielä mh-kuvauksessa.
  • Kesäkuussa Umeån reissut ja Vännäs KR: Resko ERI SA SERT ROP RYP4! Olen vieläkin ihan sanaton. Mikä fiilis oli juosta isossa ryppikehässä Resko Niskan kanssa, kun kuuluttaja kertoi snautseriuros Wanhan Purolan Wallstreetin sijoittuvan RYP4:ksi.. Enkä mie edes ikinä mitään näyttelykoiraa halunnut tai hankkinut. Niin vaan Rekusta on kasvanut koiran näköinen aikuinen. 
  • Juhannus oltiin mökillä Ylläksellä perheen kanssa ja maalattiin mökkiä, mäkäräisiä riitti..
  • Koirat ovat uineet jokaisessa joessa, järvessä, meressä ja lätäkössä mitä Suomesta ja Ruotsista löytyy. Kaskokin sai kesällä omat pinkit pelastusliivinsä, ettei omistajan tarvi panikoida joka kerta kun käppänä painuu pinnan alle taistellessaan Reskon kanssa leluista vedessä (ja ei, käppänä EI päästä irti lelusta vaikka Resko painaisi sen pinnan alle.. herranjestas että on käynyt sydän kylmänä tämän takia.)
  • Heinäkuussa Oulu KV: Kasko ERI SA VASERT & Resko ERI SA SERT CACIB ROP
  • Heinäkuussa vietettiin myös muutama viikko Torniossa koiranhoitohommissa, Resko ylitti itsensä kun päästiin hihnalenkille urostervun kanssa, ilman että Rekku koitti kertaakaan tapattaa itseään isomman uroksen suuhun..
  • Siskoni rantautui Ruotsista Ouluun ja hänen kanssaan on tullut vietettyä enemmän aikaa kuin varmaan vuosiin, on kuskattu koiria yöuinnille Valkiaisjärvelle ja suunniteltu seuraavaa vuotta
  • Sitten tapahtui Kirppu; pikkuruinen yorkkineiti, joka on ollut meillä paljon päivähoidossa siskoni tehdessä pitkää päivää töissä. Kirppu on siis siskoni koira, Mäkärän seuraaja. 
  • Elokuussa ihana Jonna tuli käymään Oulussa! Samalla reissulla leivottiin Torstista uusi tuplavalio; basenji muotovalioitui elokuun alussa ja me saatiin siitä otettua vielä törkeän siistit valiokuvat auringonlaskussa Nallikarissa meren rannalla. Yhden viikonlopun aikana ehdittiin myös käydä kahdesti Oulunsalon hiekkakuopilla. Pojat tulevat taas toimeen suhtkoht hienosti. 
  • Elokuussa koirahieroja-anoppini käsitteli pojat ennen näyttelyitä ja Kake kävi yhtenä lauantaina Överkalixissa: ERI, SA, PU4 ja heti sunnuntaina kesän toinen Oulu KV: Resko ERI SA PU2 SERT VARACA   -> Reskosta Suomen ja Ruotsin MVA! 
  • Syyskuussa (onko tämä vielä kesää?) Yppäri RN: Kasko ERI SA PU3 & Resko ERI SA ROP
  • Suunniteltiin kovasti tulevaa Norjan reissua; mitä kaikkea voi tarvita viikon reissulla? 
  • Syyskuussa Kaken vuoden 2016 vimppa näyttelyreissu Liminka RN: ERI SA PU3 VASERT!

Sitten niihin viimeaikaisiin kuulumisiin. Löysin kirppikseltä meille (ao. kuvassa näkyvät) maahan tökättävät agilitykepit ja putken. Näiden lisäksi kesän aikana bongasin meille Mustin ja Mirrin -50% alennuksista metrisen hyppyesteen tokon (ja tottiksen) treenaamiseen. Kyllä, materialismionni on tässä vahvana. Mikä onni onkaan edes pienestä omasta pihasta, en kyllä lähde enää kilon palasinakaan kerrostaloon asumaan.

Reskon kanssa ollaan taas pyöräilty, tulevaisuudessa toivottavasti siintää AD-koe. Saapa vaan nähdä koska niitä järjestetään seuraavan kerran tässä päässä maata ja mielellään alku- tai loppukesästä tai syksystä, en viitsi Rekkua lähteä juoksuttamaan lämpimässä säässä.

Kasko oli viikonloppuna lainassa ystävälläni, joka on jo useamman vuoden haaveillut omasta koirasta. Heillä oli mennyt hyvin, sain päivän aikana monta kuvaa ja videota Kaskon touhuista :D Vielä muutama vuosi sitten en olisi ikinä antanut omaani toiselle (enkä vahingossa puhunut omista koiristani "meidän koirina" poikaystävälleni - tätäkö se pitkä suhde teettää että omat ajatusmaailmat vähän pehmenee?) mutta nyt olin todella onnellinen voidessani antaa pienen palan omasta koirallisesta arjestani ja onnestani ystävälleni. Kasko on vielä niin loistava koira sellaiseen; siitä on vaikeaa keksiä huonoja puolia.. Viimeksi viimeyönä käyttäessäni koiria lenkillä pimeässä (Resko hihnassa, Kasko irti kuten aina) Rekku bongasi pupun ja Kasko lähti sen perään. Tiesin, että Kaskon aivot eivät mene jumiin ja tiesin, että se ei halua lähteä minun luotani kauas. Huusin sen nimeä ja vihelsin kerran. Meni pari sekuntia ja käppänä juoksi hirveällä vauhdilla takaisin ja hyppäsi suoraan syliini ilohepulissaan. Minun rakas pieni otukseni, luottokoira.

maanantai 3. lokakuuta 2016

Viikko Norjassa ja Harstad KV

Me lähdettiin siis viimeviikon tiistaina ajamaan Oulusta Norjaan. Ensimmäinen yö nukuttiin tätini luona Kirunassa (Ruotsissa) ja jatkettiin siitä heti keskiviikkoaamuna suoraan Norjaan. Maisemat muuttuivat jos Ruotsin puolella lupaaviksi; aakee laakee vaihtui teräviin lumen peittämiin huippuihin ja vuoren rinnettä laskeviin vesiputouksiin. Olin aivan täpinöissäni.

Meidän päämääränä oli Senja, ja sinnehän me ajettiin heti keskiviikkona. Yövyimme poikaystäväni perheen autossa ja pitkien ajopäivien jälkeen tuntuikin aina aika hyvältä oikaista itsensä sänkyyn makuupussin sisälle. Autossa nukkuminen toi mukanaan myös valtavan vapauden - missä vaan hyvältä näytti niin siihen saatettiin jäädä. Torstaiaamun agenda oli huiputtaa Segla, mutta koska vesisade ei lakannut (vaikka säätiedotus muuta lupasi!) vaan päinvastoin yltyi vaan, me päätettiin heittää rinkat takaisin autoon ja lähteä ajamaan pitkin rannikkoa. Ihan uskomattoman hienoja maisemia. Tuntui, että kameraa ei voi laskea käsistä hetkeksikään ja jokaiselle p-paikalle piti pysähtyä zoomailemaan. Seuraava yö nukuttiin pienessä Torsken-nimisessä kylässä ja aamulla käytiin valloittamassa vieressä kohonnut vuori (oli muuten ihan järkyttävän jyrkkää ja kallioista nousua, piti pysähtyä vetämään henkeä joka viides metri... minullako muka huono kunto..). Huomattiin alas autolle palatessamme, että akku on muuten tyhjentynyt yöllä kun ladattiin puhelimia (autossa on kaksi akkua eikä sisäpistokkeiden pitäisi mitenkään vaikuttaa siihen akkuun jota tarvitaan starttaamiseen ja ajamiseen..). Jumissa pienessä kylässä, jossa on vain yksi pikkuruinen ruokakauppa ja kalateollisuutta - kuka meitä voi auttaa, kun ei ole edes yhteistä kieltä paikallisten kanssa? Kylään ja sieltä pois pääsi vain yhden tien kautta, joka meni vuorien yli siksakkia (Senjassa oli tosi paljon tunneleita vuorien läpi joten oli erikoista että Torskeniin ei päässyt kuin yli menemällä jyrkkää ja kapeaa tietä pitkin) ja me jo mietittiin, että jos hinausauto joutu tulemaan niin siinä menee koko päivä. Kävin epävarmalla ruotsinkielelläni pyytämässä apua läheisen kalatehtaan työntekijältä ja hän toi starttikaapelit ja me koitettiin antaa starttivirtaa kahdesta eri autosta, mutta ei auttanut. Paniikki ei vielä iskenyt, mutta vähän kyllä mietittiin että pitäiskö tässä tilanteessa itkeä vai nauraa? Aamu vaihtui päiväksi, iltapäiväksi ja illaksi, kun viimeisenä oljenkortena käytiin koputtamassa viereisen talon oveen ja kysyttiin olisiko oven avanneella herrasmiehellä jatkoroikkaa ja saisiko häneltä virtaa, kun defan johto meiltä kuitenkin löytyi ja sillä vielä voitaisiin yrittää herätellä autoa henkiin. Kuinka ollakkaan apu löytyi ja noin 20 minuutin odottelun jälkeen automme starttasi tuosta vaan!! Huh helpotusta! Saatiin soittaa vakuutusyhtiön edustajalle että avuksi lähetetyn auton ja henkilön voi ohjata kääntymään takaisin, me päästiinkin liikkeelle.

Torskenista ajeltiin sitten ihan suosiolla takaisin sivistyksen pariin Finnsnesiin, haettiin iltapalaksi Burker Kingistä hampparit ja mentiin campingalueelle yöpymään. Vettä sato taas koko yön aivan kaatamalla.

Viimeinen kokonainen päivä (lauantai) ajeltiin kohti yöpymispaikkaamme ja poikettiin kerran pikkutielle josta päästiin käymään valtavilla rantakallioilla meren rannassa. Ilma oli aika myrskyisä ja multakin meinasi lähteä tukka päästä siinä tuulessa. Nautin joka solullani.


Näyttelyt
Sunnuntaiaamuna herättiin hotellista ja ajeltiin yhdeksäksi näyttelypaikalle. Harstadin halli oli aika tiivistunnelmainen ja lämmin näyttelypaikka, ehkä me mennään sinne ensivuonna uudestaan. Resko oli kolmastoista koira kehässä ja odotteluun ei mennyt kauaa. Koiraa ei oikein päässyt liikuttamaan ennen kehään menoa, kun tilaa oli niin naftisti. Eikä sitten kehän sisälläkään pitkin ulkoreunaa ennen omaa vuoroa, kun tuomari käski pysymään nurkassa hiljaa :D Meitä ennen kehässä kävi isokokoinen (Reskoa isompi, ja Resko on kuitenkin reilun 50cm korkea) ja hieman pitkässä turkissa oleva avo-uros. En kuullut arvostelua, mutta koira sai EH:n. Juttelin kehänauhan yli toisella puolella olevan isosiskoni kanssa ja nauroin että "katsoppa vaan niin haetaan sen ensimmäinen EH täältä tällä reissulla" kun tuomari vaikutti niin mielenkiintoiselta. Tuomari ei mitannut meitä (mittasi toisen uroksen) mutta heti kun Resko seisoi pöydällä (erikoista sekin, nostaa snautseri pöydälle) ja tuomari alkoi sanella arvostelua ja suitsutti minua liian kireästä hihnasta siinä samalla äkäisesti puhisten (panta oli kyllä kireällä siinä hetkessä, koska Resko höyrysi pöydällä ja pidin sitä vastaan) niin tiesin että sertiä täältä ei heru. Kuuntelin kuinka Reskon pää on liian lyhyt, kulmauksia ei ole, pää/kaula asettuu liian alas, kokonaisuus ei ole hyvä.. Jännitys katosi kun hiljenin vaan kuuntelemaan mitä kaikkea tuomari Reskosta löytääkään :D No, luonne ja hännän kiinnitys olivat hyvät. Ja sivuliikkeet. Mikään muu ei ollutkaan. Arvostelun jälkeen tuomari vielä selvensi minulle kuinka Reskon pää on liian lyhyt ja koira ei ole tarpeeksi urosmainen, kulmaukset ovat niin pielessä että koko koira näyttää ei hyvältä, koiran rintakehä ei ole tarpeeksi syvä (miten se voisi olla tämän kokoisessa koirassa syvempi?), koira ei ole hänen mielestään ollenkaan "valiokoira", Resko ei ole näyttävä. Kehästä ulos EHlla. Alkujärkytyksen jälkeen mulla alkoi naurattaa. Mitä just tapahtui? :D Veinkö väärän koiran kehään? Onneksi oltiin ajeltu viikko Senjassa, eikä tämä näyttely ollut reissumme syy, olis voinut vähän harmittaa ajella tällaisia matkoja valioluokan EHn takia. Päästiimpä ajelemaan kotiin valoisan aikaan, autossa istuttiinkin sitten aamukymmenestä iltakymmeneen. 

Tällainen tää harrastus on. Ensimmäinen EH piti käydä hakemassa kymmenen tunnin ajomatkan päästä (~800km kotiin) :D Onneksi koko juttu vaan huvittaa, melkoinen kruunaus koko viikolle. Tiedän itsekin Reskon puutteet ja yleensä tuomarit nostavat samat asiat esille arvosteluissa (esim. lyhyt kaula) mutta nyt tuli niin paljon uutta että tuntui etten tunnista omaani arvostelusta. Vähän epäselväksi jäi myös, miltä näyttäisi hänen ihannesnautserinsa? Riiseniltä? Luojan kiitos en vienyt oikeasti pienipäistä Kaskoa hänelle arvosteltavaksi, meidät olisi varmaan diskattu xD


Kaiken kaikkiaan Norja, ja erityisesti Senja, oli upea. Mahtava. Ihastuttava. Menisin vaikka heti takaisin. Suomi tuntuu tavattoman litteältä ja lättänältä Norjan jälkeen. Koiran kanssa reissaaminen sujui niin helposti ja hyvin, että enskerralla otetaan varmasti molemmat partaelukat mukaan, Reskosta ei ollut matkan aikana kertaakaan haittaa tai hankaluuksia.. päin vastoin, iltaisin oli turvallinen olo kylissä kulkiessa kun snautseri murisi kaikki pysymään kauempana ja päivällä se veti minut vuorten päälle. Nonstopin juoksyvyö ja Zero DC short-valjaat kera joustavan hihnan veivät meidät minne vaan - Resko teki ihan tosissaan töitä vetäessään minua jyrkkiä mäkiä ylöspäin. Alaspäin tullessa mulla oli koira irti tai sitten annoin sen poikaystävälle - veti nimittäin myös alaspäin yhtä lujaa ja mulla alkoi polvet antamaan periksi. :D 

Ensi vuonna mennään varmasti uudestaan.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Liminka RN (Äimärautio)

kuvat: Kristiina N.

Kakkis kävi sunnuntaiaamuna pyörähtämässä kehässä kolmentoista muun mustan käppänän kanssa. Mustia uroksia oli 7 ja narttuja saman verran. Kasko esiintyi nuorten luokassa ja sievästi esiintyikin! Häntä heilui aivan koko ajan ja pylly pyöri vimmatusti :D 

tuomari Iuza Beradze
"Compact male, good size, good type of head, correct proportions, strong back, correct top- and underlines. Beautiful angulations, good movement." 
ERI SA NUK2 PU3 VASERT

Tuntuipa jännältä, kun isossa pu-luokassa tuomari pyöritteli koiria meidän takaa eteen ja edestä taakse ja lopulta kätteli meidät pu3:ksi!! Taakse jäi avoimen luokan urokset ja junnut.. Ykköseksi sijoittui paljon Kaskoa valmiimpi nuo-uros ja kakkoseksi upeassa kunnossa oleva voittaja/inttivalioveteraani. Ykkönen sai sertin ja me saatiin varaserti. Noin hyvin sijoittuminen noin isossa luokassa tuntui kyllä ihan voitolta pikku-Kakkiksen kanssa :D

Tämän näyttelyn myötä on Kaken näyttelyvuosi 2016 paketissa; se alkoi tammikuussa Kajaanista (ROP SERT) ja päättyi Äimäraution raviradalle syyskuussa (PU3 VASERT). Melkoista pyöritystä tämä on ollut näin nuoren koiran kanssa, mutta Kaskon kanssa on onneksi hauskaa ja helppoa kulkea ja se on kehässä aina yhtä iloisena ja onnessaan. Katsellaampa sitten mitä ensivuosi tuo tullessaan..

tiistai 13. syyskuuta 2016

Ei ole onnea ilman vapautta eikä vapautta ilman rohkeutta

Käytiin poikaystävän kanssa sunnuntaina jossain Oulun takana juoksuttamassa koiria sänkkärillä. Voi sitä hepulien ja vauhdin määrää! Oon aina ollut oikein oppikirjaesimerkki syys-ihmisestä ja niin vaan rakastan tätä vuodenaikaa vuodesta toiseen. Koivut muuttuvat oransseiksi ja hiljalleen lehdettömiksi. Joutsenia näkyy taivaalla. Takapihalla saa jo haravoida. Ah. Käytiin muuten menneellä viikolla myös yhtenä iltana käveleskelemässä toista tuntia Oulun keskustassa. Resko käyttäytyi niin hienosti!

Tällä viikolla on luvassa vielä yhdet missikisat Kakelle ja sen jälkeen on Kakkiksen näyttelyt tältä vuodelta näytelty. Sitten tulee se tämän vuoden odotetuin reissu: kolmen viikon päästä lähdetään Norjaaaaan! Olen ihan lapsellisen täpinöissäni koko jutusta, en ole koskaan käynyt niin pohjoisessa. Rekun karva on vähän puolitiessä, joten sen menestykselle en nyt uskalla asettaa suuria odotuksia. Mutta ihan ältsin siistiä päästä niihin maisemiin (toivottavasti ei ole pilvistä..) ja ehkä yöpyä ensimmäistä kertaa oikeasti teltassakin ja kaikkea. Jee! Jännää.

#materialismionnellisuus-tagin alle menee muuten nyt taas muutama hankinta. Käytiin siskon kanssa eilen Väliheikin liikkeessä tuolla Oulun alapuolella ja mukaan tarttui se mitä lähdettiin hakemaankin: Non-Stopin juoksuvyö! Oli vähän houkuttelevammat valikoimat tässä liikkeessä, kuin Mustissa ja Mirrissä yleensä. Nyt on koirille vetovaljaita ja vetoliinoja joka lähtöön ja on Dogmanin leveän jalkalenkittömän vetovyön lisäksi tämä Non-Stopin oikea juoksuvyö jalkalenkeillä. Kävin eilen jo pikkuisen lenkin sitä kokeilemassa ja se tuntui todella hyvältä päällä - eli ei oikeastaan miltään. Veto tulee sinne minne pitääkin, eikä vyö nouse vyötärölle kuten tuo tukevampi Dogmanin vyö. Olen myös tilannut itselleni uudet ulkoiluhousut ja odotan vaan että ne saapuvat postissa..  Viimeisten parin kuukauden sisällä olen myös ostanut molemmille koirille Hurtan fleecehaalarit ja Kaskolle tilasin mittatilauksena Hollolan Nahkapajalta rasvanahkataluttimen. Muutama uusi pantakin on tullut jostakin napattua mukaan. Seuraavasta tilistä ilmoitetaan sitten Rekku messariin - onneksi mulla on nyt opiskeluiden ohella töitä niin ettei tarvi makaroonilla elää vaikka ihania (tarpeellisia) uusia juttuja hankkiikin..

 

ps. Vähänkö tämä nyt houkuttelis. Jos ei vielä pyörällä uskalla lähteä sotkemaan tuon raivopään kans muiden joukkoon, niin kai sitä 2 kilometriä jaksaisi lyllertää snautserin kanssa tasaisella maalla?!  (Kyseessä siis JamohkiCupin ev-kisat Yli-Kiimingissä, meille sopisi joko yhden koiran polkupyöräluokka 4km tai juoksuluokka 2km..) 

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Yppäri RN ja tulevaisuuden suunnitelmia

Käytiin elokuun lopulla vielä Yppärin ryhmänäyttelyssä Kaskon ja Reskon kanssa.


Aamu alkoi koleana, mutta keli lämpeni äkkiä kun aurinko nousi taivaalle. Näyttelypaikka oli ihana; suuret nurmipohjaiset kehät, joissa se nurmi oli todella leikattu lyhyeksi eikä käppänääkään tarvinut esittää viidakossa! Hommat toimi. 

Ensin kehässä pyörähti Kasko; se oli nuorten luokan ykkönen ja sai ERIn ja SAn. Tuomari oli ihastuttava Jari Laakso, joka tykkäsi Kaskosta kovin. Hän tuli vielä kehän jälkeen jututtamaan meitä, vaikka siellä oli jo seuraava koira pöydällä odottamassa omaa arviointiaan :D Lämmitti mieltä (PALJON!) kun tuomari tuli kehän ulkopuolelle vielä hiplaamaan Kaskon jalkakarvoja ja sanoi että ne ovat sellaiset kuin pitäisikin, ja että käppänänhän ei mikään villakoira kuulu olla, vaikka ne karvaisemmat näyttävämpiä ovatkin. Turkinlaatu on erinomainen päästä varpaisiin! Arvostelu alla:
"1v 4kk. Hyvä rungon pituus, lupaava tilavuus. Eturinta voisi olla hiukan voimakkaampi. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä hännänkiinnitys. Hyvä pään profiili, mutta hiukan poskiluita. Hyvä suu. Hyvä karvapeite, myös raajoissa." -> ERI SA NUK1 PU3

Useampi tunti piti odotella että saatiin Resko kehään. Resko esiintyi tosi kivasti ja tuomari kehui Reskon selkälinjaa ja liikkeitä ja sen hyvää luonnetta. Resko sai ERIn, SAn ja oli luokkansa paras ja ainoana snautserina siitä tuli samalla myös rotunsa paras. Tämän myötä on Reskon pikkunäyttelyt varmaan kierrelty siihen asti että päästään vetskukehiin. Sillä on myös molemmat Suomen cacibit tallessa. Reskon arvostelu alla:
"Hyvä rungon pituus. Tasapainoiset kulmaukset. Eturinta voisi olla täyteläisempi. Hyvä rungon tilavuus. Kaunis ylälinja. Hyvä kaula. Hyvät pään linjat. Hyvä suu. Tasapainoiset, terveet liikkeet. Hyvä karvapeite ja väritys." -> ERI SA VAK1 PU1 ROP

Poikaystäväni pitkäaikainen haave Norjan reissusta on myös käymässä toteen - itse kekseliäänä koiraharrastajana yhdistin siihen yhden Harstadin kv-näyttelyn.. Kuukauden päästä tyhjennetään siis kameran muistikortit ja pakataan mukaan lämmintä vaatetta ja lähdetään useammaksi päiväksi Norjaan! Resko menee kehään sunnuntaina 2.10., mutta kerrankaan pääsyy reissulle ei ole koiranäyttelyt vaan seikkailu uudessa maassa :D eli ilman paineita mennään, tuli tulosta tai ei niin reissusta tulee varmasti mahtava!

maanantai 15. elokuuta 2016

FI MVA SE MVA Wanhan Purolan Wallstreet

kuva: Jonna Harju 2016
“It is the time you have wasted for your rose that makes your rose so important.” 
― Antoine de Saint-Exupéry, The Little Prince


Oulu KV - Iloisen Koiran Näyttely 14/08/2016
tuomari: Matejevic Nenad, Serbia
"Well proportion, correct head. Complete teeth. Well neck. Correct front. Well length topline. Set of tail position well. Correct angulation in movement. Coat quality could be little better."
ERI SA AVK1 PU2 SERT VARACA -> UUSI FIN MVA & SE MVA!

Sunnuntaiaamu lähti käyntiin vähän nihkeästi, kun olimme aikatauluista myöhässä. Olin jo valmiiksi negatiivisella asenteella liikkeellä, kun Resko on tällä hetkellä niin nylkkyturkissa oman nyppimisinnokkuuteni vuoksi, että tiesin sen vaikuttavan arvosteluun.. Onneksemme myös kehät olivat tuntuvasti myöhässä, joten ehdittiin hyvin pystyttää telttaa ja muuta sateensuojaksi. Rekku lennähti ensimmäisenä mustana snautserina kehään uudenkarhea snake-ketju kaulassaan ja tuomari pyysi koiran heti pöydälle. "Pöydälle?" - "Juu, pöydälle." Okei sitten..

Tuomari tykkäsi Rekusta kovasti ja liikutti meitä paljon, laskeskelin näyttelypäivän jälkeen että Reskon kanssa juoksimme ihanan suurta kehää ympäri varmaan kymmenisen kertaa. Pu-luokassakin tuomari juoksutti meitä enemmän kuin ikinä ennen missään muualla, ihan mahtavaa. Reskon kanssa on mukava mennä lujaa kun on tilaa, se näyttää parhaat puolensa liikkeillään. Rekku jäi urosluokan kakkoseksi ja ykkössija meni ansaitusti hienolle ja hyvässä turkissa olleelle Tacillan-urokselle, me ei muuta tarvittukkaan kuin tuo kakkossija ja serti :D 

Alla olevat kuvat ovat videolta, jonka kuvasi siskoni Karoliina - kiitos!!


Rekkuhehkutuksen lisäksi annetaan vähän sivutilaa myös Kakehehkutukselle:
Kasko kävi lauantaina kehässä Överkalix KR:ssä, tuomarina norjalainen Wenche Eikeseth. 
"Utm. typ & storlek med gott huvud, välkroppad, kvadratisk, prima päls & färg."
ERI SA NUK1 PU4

Kasko esiintyi todella hienosti omalla vuorollaan, pönötti pöydällä kuin patsas ja kulki liikkeissä suoraan eikä kyntänyt maata nenä nurmikossa. Mulle jäi tosi kiva fiilis kehän jäljiltä. Kovatasoisessa seurassa ERI SA tuntui jo voitolta ihan itsessään ja nartuista kumpikaan ei sitä sa:ta saanutkaan. Pu-kehässä Kasko kieltäytyi enää liikkumasta, kun sen pappa (ROP-VET) oli pissannut kehään ja kaikkihan sen nyt tietää ettei prinsessa Kaskelotti voi kävellä siellä missä joku on pissannut. Viime talvena naurettiin ikkunan takaa kun Rekku kakkas meidän takapihalle ja Kake peitteli senkin kakat hankeen inhosta väristen, ja esimerkiksi Kajaani KVssa se iski jarrut päälle kun kehään oli pissattu. Sisäsiisti Kasko itse oli jo noin 4kk iässä. En tiedä onko tämä asia mitä pitäisi tai voisi treenata, vai hyväksynkö vaan Kaken yökötykset, enhän itsekään halua kulkea likaisella alustalla yhtään minnekkään. Hyi sentään! :D