sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Hei ruipelo, muistatko jo? Me kuulutaan yhteen.


Joulu oli ja meni, omistaja vanheni taas yhden vuoden ja huomenna on uusivuosi ja Amorin synttärit! Huh, kovin paljon niin lyhyen ajan sisällä. Lahjamäärän perusteella voisi kuvitella Amorin (ja minun!) olleen erityisen kilttinä - mutta onnistuneen joulun teki kyllä lahjojen sijaan  moni muu asia tänävuonna! :) Meillä oli ihana joulu perheen kesken kotikotona, ei olosuhteiden vuoksi keretty mökille kuten yleensä. Joulupäivänä me sitten lähdettiin siskojen kanssa mökille Ylläkselle, sulattelemaan jouluruokia ja perjantaille oli varattuna parin tunnin issikkavaelluskin. Eilen (eli lauantaina) ajeltiin mökiltä kotiin, pakkanen nousi tunturitiellä -30.5° asteeseen ja ulkona oli niin kaunista ettei yksikään ottamani kuva pääse edes likelle sitä, miten hienolta ulkona oikeasti näytti.

Amor sai lahjaksi kuvassa näkyvät lelut: siskoiltani jo perinteeksi muodostuneita vinkuleluja (joita rohkea rottakoira sitten tassuillaan varovasti pyörittelee ja vingahduksen kuullessaan katsoo järkyttyneenä mahdollista maailmanloppua silmiin) ja multa uuden narupallon! Lahjoja avatessa siskoni yorkit osoittautuivat taas parhaiksi apukavereiksi - Urho ja Saimi suhtautuvat asiaan ihan erin mittakaavan innostuksella kuin Amor ikinä. Myös kuvassa näkyvä valkoinen lampaantalja on Amorin joulu-/synttärilahja, se löytyi nuorimman isosiskoni paketoimasta paketista. Mainita täytyy myös yorkkeja omistavalta siskoltani saadut Hill'sin erikoisruokapurkit - Amor tutisi innostuksesta kun aukaistiin ensimmäinen heti jouluaattoiltana! Tälläkin hetkellä Amor makoilee uuden (ja ensimmäisen) lampaantaljansa päällä kenkävinku ja tuo vihreä erityisen epäilyttävän näköinen kärsäeläin kainaloissaan - ja maha täynnä erityisherkkua eli purkkiruokaa. Kiitos ihan kaikille huipputärkeille ihmisille jotka tekivät tästä joulusta niin loistavan ♥. 

Ennen odotin joulussa eniten sitä hetkeä, kun kuusi on koristeltu ja ruoat syöty ja lyhyen ruokien sulattelun jälkeen siirrytään lahjojen jakamiseen, mutta vuosi vuodelta oppii arvostamaan enemmän niitä asioita joita rahalla ei saa. Koska kuitenkin arvaan siskojeni joskus lukevan näitä juttuja, niin ihan julkisesti saatan tunnustaa saaneeni enemmän ja parempia lahjoja kuin osasin odottaakkaan! Minun perhe kyllä tuntee minut niin hyvin.

Nyt sitten odotellaan vain huomista ja huomisen kekkereitä, on varmaan taas luvassa jokin naurettava synttärikakku ja illalla voidaan kuunnella kun naapurit ilotulittelee Amorin kunniaksi! Ihan käsittämätöntä, että 9 vuotta tulee täyteen!!

Porukan nuorin (vaan ei pienin) yorkkineiti Saimi napittaa kuvaajaa silmiin - irtoaisko joululoman kunniaksi vähän ylimääräistä huomiota?

Maisemia kotimatkalta.

4 kommenttia:

Jonna kirjoitti...

Ihana joulupäivitys! :) Ja huippuja lahjoja Amorilla (vastustamaton lelukärsäotus!). Saimi on aivan kuin pehmolelu myös <3 Kauniita kuvia. Terkkuja!

Roosa kirjoitti...

Kadehdittavan hienot joululahjat Amorilla! Yksi mukavuudenhaluinen kippurahäntä arvostaisi myös kovasti noin pehmeätä alustaa päiväunilleen. Melkein voisin siteerata suoraan sua jostain kommentista mainitessani jälleen yhden yhteneväisyyden meidän piskettien välille.. Täälläkin törkitään varovasti vinkuleluja, ja kun ne rääkäisee, on koiralla katse ihan korvaamaton. Sitä järkytyksen määrää..

Josefiina kirjoitti...

Mie Jonna harkitsin kärsäotuksen lähettämistä Nirsalle! Kiitos :)
:D Haha Roosa, jospa lähetän Ampun lopultaki sinne lomalle ja sie lähetät sitten mulle kesällä mini-amormuruja! Täydellinen suunnitelma, en usko että mikään vois mennä pieleen ;)

Henni kirjoitti...

Onnittelut 9-vuotiaalle Amorille! Aika menee ihan käsittämättömän nopeasti! :)

-30 asteen pakkanen kuulostaa aivan järkyttävältä, mutta uskon että maisemat ovat varmaan olleet ihan mielettömän upeat silloin! :)