lauantai 25. helmikuuta 2012

"Sillä minä olen Pieniälyinen Karhu, jolle kummalliset sanat ovat Harmi."

Hyvää vuosipäivää mie ja Ampu! Kahdeksan vuotta sitten - melkoisen huonossa kelissä - lähdettiin illalla ajamaan Kalixiin. Kotiin palattiin parhaan mahdollisen sylimatkustajan kanssa. Toivottavasti meillä on vielä aikaa, mahdollisimman paljon! Olet olennainen osa minun elämää, Herraparta ♥.

Loppuun vielä turkkipäivitys.. meillä ollaan onnellisia siitä, etten ole vielä valmis kirjotusten kanssa. Vaihtoehtoedot olis a) poseerata kuvassa varsinaisen karvareuhkan kanssa, kiikkustuolissa kuvia katsellessa ihmettelisin minkä majavan olen ottanut yo-kuviin mukaan, tai b) harvayksilöinen saksalainen paikoitellen-karvaton-koira, jonka sinertävä nahka ja kapinen olemus ei korjaantuis edes suuhun laitetulla ruusulla. Huhhuh, katottaanpa tilannetta uusiksi sitten syksyllä tai vuoden päästä! (Harkitsin tähän toista kuvaa, jossa Ampulla on selässä keskijakaus. Oli vähän liian nolo. Amorin mielestä.)

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Epämääräinen kooste tapahtuneesta


Tämä tapahtuu aina iltaruoan jälkeen, kun mahansa täyteen saanut Amor hakee Rita-huskyn ja alkaa hoitaa sitä..

Mitäpä me. Amorin turkki ainakin on vähän räjähtänyt käsiin (no onko enää edes yllätys, olen ehkä laiskoin rullailija mitä käppänäpiireissä nykyään pyörii), ja sen huomaa siitä että saan tehtyä koiralle jakauksia selkään.. Eh eh. Kuluneella viikolla löysin kirpparilta uutta vastaavan Hurtan kurahaalarin [kuva], mutta se on edestä sen verran ahdas, että päätyy varmaan siskon apinapinserin käyttöön (terveisiä Aapelille!).

Yhtenä iltana kauppareissun jälkeen laskin Amorin pihalle, kun samalla hengenvedolla tajusin naapurin tulevan juuri hevosen kanssa lenkiltä. Ehdin älähtää Ampulle paikka-käskyn, mutta olin ihan varma että joudun heittämään kauppakassit hankeen ja lähtemään ampuraketin perään. Vaan kuinka ollakkaan, käppänä jäi niille sijoilleen seisomaan jokainen selkäkarva taivasta kohti sojottaen :D mikä lie tilapäinen häiriö papan aivoissa.. Lenkillä ohitetaan heppoja useamminkin, eikä Amor enää tee siitä mitään ohjelmanumeroa. Tiellä liikkuvat hevoset saa pihalla hengailevan herraparran karkaamaan, tulee kyllä takaisin käytyään päästämässä parit kirosanat. Onneksi meidän naapurissa asuu kylmähermosimmat lämppärit mitä tiedän, eikä minun koira siellä nyt monesti ole onneksi ollut härkkimässä. Tammikuussahan Amor oli mulla kerran mukana ratsastustallilla, kun kävin tekemässä iltatallin. Joutui odottamaan satulahuoneessa sen aikaa, että sain hevoset otettua sisälle, mutta sen jälkeen kulki käytävällä vapaana kun jaoin iltaruoat ja tein muut jutut. Mukavaa huomata miten fiksu Amor on sellaisissa tilanteissa, kulkee minun vierellä kuin tottunut tallikoira, eikä välitä hevosista ollenkaan :) 

tiistai 14. helmikuuta 2012

lauantai 4. helmikuuta 2012

Amorista on kuoriutunut täysiverinen sisäkoira, karkeakarvainen sohvakoriste. Pakkasen paukkuessa pahimmillaan 37 asteessa, kuluu koiran pukemiseen moninkertaisesti se aika, minkä lopulta tarkenee ulkona edes olla. Mukavuudenhaluinen Herraparta ei ole tainnut käydä pihaa kauempana aika moneen päivään.. Auringon paistaessa voi jo kuvitella kevään olevan (vielä joskus) tulossa, vaikkei valo juuri lämpöä annakkaan. Pahin pimeys on silti väistynyt, aurinko nimittäin saattaa näkyä taivaalla vielä kolmenkin maissa! Huisia :)

Olen itsekin taas kipeänä (ja ns. lukulomalla), joten ollaan Ampun kanssa harrastettu lauantai-laiskottelua. Koska ulkona käydään vaan pari minuuttia kerrallaan (mutta toisaalta - useammin kuin yleensä!), loppuaika päivästä menee raksuja piilotellessa ja milloin missäkin loikoillen. Tällaisina aikoina oon hyvinkin tyytyväinen siihen, ettei mulla ole täällä nuorta tai muuten kovin aktiivista koirakaveria. Tietysti me ollaan aivoja vähän viritelty, mutta kovin vähän mihin vaan verrattuna. Toivottavasti pakkaset alkais pian jo hellittämään!

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Jäyhä Jököttäjä eläinlääkärissä

 
Me käytiin eilen (maanantaina) taas Heiskasella, hakemassa rokotukset ja vietiin samalla pissanäyte. Sain kuulla sen mitä toivoinkin: Amorin virtsakivet on taas poissa! Ihmeruokaa se Hill's, ihan mahtava homma :) Tosin tilanne on tähän asti edennyt samalla tavalla kuin viimeksikin; kun kiteet katosi pissasta niin tulehdus tuli takaisin. Uusi ab-kuuri siis, 10 päivää kuten edellinenkin. Pääasia että Ampu on kuitenkin nyt kunnossa, tulehdus vielä pois päiväjärjestyksestä niin voidaan jatkaa elämää ihan normaalisti. Pappakoiran on ollut vähän vaikeaa ymmärtää, ettei mikään koiranpentuilme saa herkkuja enää tippumaan.. Rokotuksen Amor otti vastaan tutun tyynenä, mutta ilme kertoi kaiken oleellisen. Jäyhä Jököttäjä seisoi huuli mutrulla, ja sama ilme sillä oli naamallaan vielä silloin, kun olin jo maksamassa käyntiä. Pisti henkilökunnankin hymyilemään.

Maanantaina käytiin myös vanhainkodissa, Amor esitteli osaamiaan temppuja ja sai paljon rapsutuksia vastineeksi. Mullekkin tulee hyvä mieli, kun näen miten hyvälle tuulelle yksi koira voi vieraan ihmisen saada. Sängylläni makaa siis paras mahdollinen Herraparta, tassuterapeutti ja vaikka mitä.