maanantai 27. kesäkuuta 2011

Kuvajuttu hieman muunneltuna + viikonlopun kuulumiset

1. Tältä näytimme muutama vuosi sitten (kuva: Kristiina N)

2. Toisinaan Amor on hyvin edustava (kiva turkki ja ilme..)

3. Tästä kuvasta voi päätellä, mitä harrastamme/harrastimme (kuva: Kristiina N.)

4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle (Amor ja iskä)

5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessa.

6. Tahtoisin elää tämän hetken uudelleen: reissut Joensuuhun (kuva: Jonna H.)

7. Muun muassa nämä persoonat ovat huippuja!

8. Minua ei naurattanut (Amorin allerginen reaktio rokotuksista)

9. Tämä on mielestäni kaunis kuva.

10. Lopuksi paras kuva ikinä (mahdotonta valita.. tällä ehkä tunnearvoa)

Rovaniemellä käyty, Amorille uus lelu riepoteltavaksi ostettu ja herkkuja. Minun onnekseni kaikki hienot pannat ja remmit oli liian kalliita, olisin muuten taas tyhjätasku. Siskoni Urho-yorkki oli vsp ja rop-vetsku ja Selma oli rop! Kuvia lauantailta löytyy täältä: klik. :) Viimisiä työpäiviä viedään, palkkapäivää odotellessa.. 

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Hyvää juhannusta kaikille!

Amor käynyt tassu- ja partapesulla, Mäkärä ja Aapeli pesty kokonaan ja kaikkia trimmattu. 54 kynttä lyhennetty (toivottavasti en laskenut väärin) ja korvat ja suut putsattu. Huomenna juhannusnäyttely Rovaniemellä, mukaan lähtee ainakin alustavasti yorkkeja, irskejä ja kenties käppänä ja apina turisteiksi. Toivottavasti tulee kiva näyttelypäivä vaikka sadetta on luvattu, ehkä löydän itseni taas tuhlailemasta palkkaa jo ennakkoon pantaosastoilla..  :)

torstai 23. kesäkuuta 2011

Herraparta pentuseurassa

Toiseksi viimeisenä työpäivänä (joo kuulin juuri että metallinkeräyspaikka tyhjennetäänkin aiemmin!) minun ja Amorin luokse tuli kymmenvuotias poika esittelemään arpiaan kädessä, tuttu koira oli purrut pahasti. Siitä huolimatta Amorin seura kelpasi, ja päästin Amorin irti leikkimään pojan kanssa :). Juteltiin ja mulle selvis, että heillä on kotona nuori venäjänajokoiran pentu Rudi, joka on "tavallaan pojan". Poika innostu selittämään siitä ja halusi lopulta tuoda pennun näytille, vaikka varottelin Amorin alkuräyhäyksestä. Hetken päästä se poika juoksi pennun kanssa meidän luokse ja Amor rähähteli ihan niinkö arvasin, mutta kävelin herraparran kanssa ympäriinsä ja kävin ite tutustumassa pentuun. Ihana tapaus, alle puolivuotias dumbokorvanen poika (ja siis koira, ei ihmispoika) joka oli hurjan rohkea ja reiluluonteinen. Alkuahdistuksen jälkeen Amor päätti sietää pentua (joka oli kyllä Amoria isompi) ja antoi tämän roikkua parrassa ja korvissa ja näykkiä tassuista ja ... semmonen Amor on, aluksi pöljä mutta lopulta maailman kärsivällisin purulelu. Välillä vähän hirvitellen katsoin miten pentu nappasi kiinni Amorin partaan ja ryntäsi karkuun, tupsu partaa suussaan ja sama tupsu vielä kiinni Amorissa. Poskinahka venyi ja Amor vaan meni mukana. Välillä Amor inahti ja pentu samantien lopetti rääkkäyksen. Ihan huippua että Amor sai tutustua pentuun ja pentu riepottaa Amoria. Kaikki hyötyi, uskoakseni.

Mulle tuli niin mieleen oma elämä lähes kaheksan vuotta sitten, miten juoksentelin Amorin kanssa ja näytin varmasti niin väärältä ihmiseltä kovapäisen teinikäppänän hihnan toiseen päähän.. mutta miten tyytyväinen olen nykytilanteeseen. Poika kävi vielä myöhemmin uudestaan katsomassa Amoria, leikki sen kanssa ja kokeili kaikkia temppuja. "Olispa mullaki tuommone koira ko Amor on.. olispa Amor minun koira!", oli kommentti joka kyllä kruunasi työpäivän päättymisenMie oikeasti toivon, että Rudista kasvaa sille yhtä hyvä ystävä ja koira ja mettäkaveri ja mitä vielä..!

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Eikä meistä tuu sellaisia kuin nuo tuolla, jotka rientää töihin, pelkää kuolla.




Tänään on virallisesti tehty puolet kesätöistä! Kaks viikkoa on mennyt aika huomaamatta, joinakin iltoina olen jättäny Amorin kotiin itikkamäärän tai hyytävän ilman vuoksi. Muutoin Amor on ollu mukana ja lähes poikkeuksetta irti, jotkut romuntuojat on erikseen pysähtyneet pyytämään koiraa luokseen ja rapsutelleet. Amor on ollu huippuhienosti pienten lastenkin kanssa, vieressä on päiväkoti ja sieltä aina joku säntäilee jonnekkin. Kylän mopopoikia Amor on viihdyttänyt tempuillaan ja istunut tärkeän näköisenä vuorotellen milloin kenenkin sylissä.

Viikko sitten tavattiin Nalle-pyrri, nettituttu! Kai tätä olis voinut sanoa melkein petsiemiitiksi, vaikka meitä olikin vaan kaks ihmistä koirineen. Amor raivosi tietysti ensin mutta pian käyttäytyi kuin toinen koira olis ollut ilmaa. Hetken ne jopa oli yhdessä koirapuistossa, mutta turhia riskejä ei haluttu ottaa. Yhteiskuvaakin on vähän feikattu - ei pojat oikeasti istuneet ihan noin lähekkäin. Mukava oli silti tavata, Amorilla ei tosiaankaan ole liikaa koirakontakteja elämässään! Kiitos siis Ansku ja Nalle, toivottavasti tavataan uudestaankin. :-)

10. kesäkuuta Mäkärä (ja toisen siskoni omistama Urho) täytti jo kahdeksan vuotta! Naurettavaa, veteraani muka. Pikku känkkäräkkä ainakaan ei ole vielä tajunnut ikäänsä eikä sitä sille uskalla kertoakkaan, akkahan pompottaisi Amoria entistä pahemmin ja luulis sen olevan oikeutettua (ihankuin se ei tekis sitä jo nyt..). Onnea silti hurjasti rakkaille silkkiturkeille!

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Olen onnellinen, mitä sä luulit


Nykyään harvassa on ne kerrat, kun blogin avatessa tulee innostus kirjoittaa pitkiä juttuja. Ei oikein ole kerrottavaa.. Voisin toistella itseäni ja kertoa siitä, miten Amor on kokoajan mulle tärkeämpi, siitä kuinka se lukee minua paremmin kuin ikinä tulen ymmärtämään sitä. Minun ei tarvisi sanoa mitään, Amor tietää kyllä mitä ajattelen. Yöllä se hyppää viereeni sänkyyn ja tulee nukkumaan, pistää pään samalle tyynylle kanssani ja haisee niin tutulle koiralle. Olen katsellut sen lisääntyviä hopeisia partakarvoja ja jostakin ilmestynyttä valkoista kohtaa sen oikean etutassun kainalossa. Muistellut miten joskus leikkasin sen ripsiä kun ne tulivat kulmakarvoista läpi ja äitini suuttui, eihän toiselta voi noin vaan ripsiä leikata... Aika menee rikollisen nopeasti, vanha koira on aarre, aika kultaa muistot, jne.. en vaihtaisi päivääkään.

Sain kesätöitä. Aloitan maanantaina eli huomenna, puoli kahdelta. Pääsen kuudelta pois. Vahdin paikallisen 4h:n järjestämää metallinkeräyspaikkaa neljä tuntia päivässä ja saan pitää välissä puolen tunnin tauon. Kysyin, saanko ottaa koiran kaveriksi mukaan kun voi tulla yksinäistä istua katsomassa kasvavaa romuläjää ja erittäin mukava työnantajani sanoi että tietysti se käy :). Joten saan olla kesätöissä, välillä raahata tavaraa paikasta toiseen, järjestellä, pitää aluetta siistinä ja viettää aikaa koirani kanssa päivänvarjon alla. Kirjaa lukien, rusketusraitoja vältellen. Välillä varmaan sateessa kärvistellen. Mutta en valita, ehkä loppukesästä voin toteuttaa haaveeni uudesta objektiivista!