perjantai 30. joulukuuta 2011

Kunpa elämä toimisi näin, veis' mut minne haluun eikä myrskyjä päin

Joulukuu on mennyt nopeasti. Lumi on maassa ja lisää tulee vaan. Lahjat on avattu ja jouluruoat syöty. Ihminen tekstien takana täytti 18 vuotta ja huomenna Herrapartaki liittyy vetskukerhoon.. Amor sai joululahjaksi herkkuja, erikoisen ruokakupin (joka estää ahmimisen) ja puruluita. Myös Pompan, jos se lasketaan ennalta käyttöönotettuihin lahjoihin. Joulua vietettiin taas isolla koirakokoonpanolla: yorkit Urho, Mäkärä, Sylvi & Selma ja sitten yksi mustiainen eli Amor. Blogi on kai kuollut pystyyn, siltä se ainakin näyttää. Oi aikoja kun kirjoittelin monta kertaa viikossa..

Kuulumisten puutteesta huolimatta toivotamme kaikille parempaa vuotta 2012, ja toivottavasti vältytään ongelmilta huomenna! Amor nyt ei yleensä pahemmin ole korvaansa heilauttanut raketeille ja toivon että tämä käytös jatkuu. Me vietetään uutta vuotta ainakin parhaassa mahdollisessa seurassa, kun Jonna tulee Joensuusta asti tänne Tornioon meidän seuraksi! ☺


näkymä takaovelta..

perjantai 9. joulukuuta 2011

Vaikken kanssasi tanssimaan oppinut, opin enemmän, opin sinut

Sitä vaan huomaa ajan kulun. Messarista palatessa minusta tuntu Amoria katsellessa, että se on mahdottoman "käytetyn" ja kulahtaneen näkönen otus. Ne mustat käppänät kehissä viikonloppuna - ihan eri kategoriassa..  Päädyin taas katselemaan vanhempia kuvia Ampusta, ajoilta kun ei vielä harmaat karvat vallaneet tilaa parrasta ja kulmakarvoista ja kun hapsukarvat rehotti villiintyneinä ja punaisina. 22 päivän päästä vietetään vetsku-kekkereitä!

Alimmassa pääkuvassa Amor ei ole kuin juuri ja juuri parivuotias, sen pää on ehtinyt kuvanottohetken jälkeen ensin pullistua miehiseksi, ja sittemmin rupsahtaa harmahtavaksi roikkoposkipääksi. Toivottavasti voin istua kirjoittelemassa juttuja vielä monen vuoden päästä Herraparta sylissäni, kuten nyt. On se mahottoman tärkeä, ei sitä kaikkien kanssa jaeta elämäänsä kahdeksaa vuotta lähes katkeamattomasti :) lässynlässyn jne

torstai 8. joulukuuta 2011

Imagination is more important than knowledge



Messari oli ja meni, mukaan tarttui paljon puhuttu ToppaPomppa (joka on vähän liian pitkä Amorille.. kuinka pieni käppänä mulla oikein on?) ja Mäyhkälle uusi nahkapanta. Siskon yorkista tuli lauantaina HeW11, ollen vieläpä molempina päivinä rop-vetsku. Go Urho! :)

En tiedä mikä paha karma messukeskuksessa on, mutta lauantaina multa meni 50d. Ja siis meni rikki, mitään ei varastettu tällä kertaa. Heitti erroria ja lopulta ei suostunut pysymään edes tajuissaan. Pariin kertaan tuli todettua, etten enää koskaan tule Helsinkiin kameran kanssa. Onneksi odottamaton ylösnousemus tapahtui sunnuntaina, kun uskollinen 50d palasi keskuuteemme ja ylimääräisenä palavasta sinisestä valosta huolimatta sain sillä kuvattua koko päivän! Helpotuksen määrää tuskin voi sanoin kuvata.

Meille on satanut lumi maahan, toistaiseksi on pysynytkin. Se taas johti perinteisesti siihen, että kohta 8 vuotias herraparta tipahti pentukoiran tasolle revitellessään ympäriinsä, lunta suuhunsa kauhoen ja käskyttäen minua heittelemään lumipalloja. Höpsö ♡

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

The bond with a true dog is as lasting as the ties of this earth will ever be.


Aina silloin tällöin joku kehtaa sanoa "Piristyisit, sehän on vain koira" tai "Tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." Näin sanovat eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja, jotka liittyvät "vain koiraan". Jotkut hienoimmista hetkistäni liittyvät vain koiraan. Monia tunteja on kulunut ja toisinaan ainoa kumppanini on ollut vain koira, mutta kertaakaan en tuntenut itseäni sen takia vähäisemmäksi.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet vain koirasta, ja noina pimeyden päivinä, vain koiran lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä. Jos sinäkin ajattelet, että sehän on vain koira, ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä", "vain auringonnousu" tai "vain lupaus".

Vain koiran vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä lenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle ja kaltaisilleni vain koiran omistaville ihmisille, se ei ole vain koira, vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot ja puhdas riemu tässä hetkessä, juuri nyt.

"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista. Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile - koska he eivät vain ymmärrä.

Teksti facebookista (vähän muokattuna) ja kuvat viime vuoden marraskuulta. 

lauantai 26. marraskuuta 2011

Yli 1000 kilometriä viikonlopussa

Me käytiin viikko sitten Joensuussa, mentiin torstaina junalla Ouluun ja perjantaina bussilla Joensuuhun. Jokunen tunti tuli taas viikonlopun aikana vietettyä julkisissa, mutta (kuten aiemminkin sanottua..) se oli jokaisen tunnin arvonen reissu! Olin varautunut Jonnan kissanpentuun kuonokopan kera - oletus kun oli että Ampu mielumin leikkii kissalla, kuin kissan kanssa. Ja kuinka sitten kävikään? No, multikiller Amor ystävystyi Lennart -kissan kanssa nopeasti ja pojat rallasi viikonlopun edestakaisin pitkin seiniä..



Taavi ja Eppukin nähtiin pitkästä aikaa, eli oikeastaan meillä oli ruoka-aikoihin neljän pojan lauma odottamassa annostaan. Onneksi aika sopuisa lauma. Viikonloppu oli ihan huippu, harmi vain että aika loppui kesken. Kiitos Jonna ihan parhaista päivistä! :-) Toivottavasti nähdään taas pian.

(Täytyy mainita, että Amorin kympin arvonen käyttäytyminen keräsi kehuja bussiasemien henkilökunnalta, bussikuskeilta (yksi kuski tuli tauolla vielä erikseen rapsuttamaan Amoria, kun epäili ettei herraparta ollut saanut tarpeeksi rapsutuksia reissun aikana:-D) ja kanssamatkustajilta. Joku bussiasemalla hengaillut mieskin yritti alkaa kertomaan snautsereiden parhaudesta ja oikean ruokinnan tärkeydestä kasvuiässä, kunnes hiljeni pullonsa seurassa. Amor on huippu reissukoira!)

(mustavalkoisen kuvan otti Jonna, vaikka vesileima muuta väittääkin..)
Ja joulukuu on ihan nurkan takana, mitäääh! :O 

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Säikäytti..

Tulin tänään Amorin kans bussilla Torniosta kotiin ja kun jäätiin pysäkille kylällä, niin kaks rotikkaa odotti meitä sielä kävelytiellä.. kaks rotikkaa, ala-astelaisen tytön kanssa. Ne oli vielä keskenkasvusia (siis normaalin korkusia, mutta jalkavia) ja yhden hihnan päässä, hihnanjakajalla talutuksessa. Mie peitin Amorin silmät heti kun tultiin ulos bussista, ettei se huutais ja provosois nuoria rottweilereita yhtään enempää. Ei jäänyt epäselväksi, että kumpi vei kumpaa, kun tyttö alkoi vyöryä laumansa kanssa meitä kohti.
Pidin Amoria korkealla sylissä, puristin sitä itseäni vasten ja yritin ehtiä pois alta. Ikävä kyllä nuoret rotikat oli päättäneet tulla tarkastuskäynnille, toinen koirista hyppi ja rähisi ja yritti tarttua Amoria takajalasta. Varmaan ensimmäistä (ja toivottavasti viimistä) kertaa mulla pelotti olla tämmösessä tilanteessa, yleensä toinen osapuoli on saanut koiransa hallittua vaikka olis rähinää ollutkin. Peruutin poispäin, Amor sylissä ja vieraat koirat meitä vasten hyppien. Karjuin monta kertaa, että älä päästä niitä koiria, lopulta kirosanojen saattelemana huusin että älä oikeasti päästä niitä! Tyttöä ensin huvitti, mutta lopulta se ponnisteli naama punasena pitääkseen koirat sen aikaa paikallaan että päästäis Amorin kanssa pois tilanteesta.

Että ärsytti, moni asia! Kuka päästää tuommosen lauman kävelylle, kun koirat ei selvästikään ollut hallinnassa. Mistä mie olisin saanut apua jos joku näistä olis napannu minua kädestä tai Amoria jalasta. Onneksi päästiin ehjin nahoin kotiin, toivon vaan ettei törmätä tähän kolmikkoon enää koskaan! Harmi vaan ettei tämä paikka ei ole kovin iso ja samat koirat ja ihmiset täälä vain pyörii :@ ja mistähän saa alkunsa nää jutut tappajakoirista? Mm-m.

Ikävää etten usein päivittele ja sitten marraskuu alkaa tällasella jutulla. Ilonen puoli jutussa oli Amorin hienoin käytös bussissa ja bussiasemalla. Maailman fiksuin herraparta. ♥

tiistai 1. marraskuuta 2011

Lokakuun loppu kuvin

Marraskuun puolelle käännytty, kesäajasta poistuttu, kylkikarvat tiputettu. Nyt ootellaan vaan lumen tuloa ja myös marraskuun kolmatta viikonloppua! :) Kiitos viime viikonloppuisesta lenkkiseurasta Nathalie ja Tenho, Amorkin tais alkuällötyksen jälkeen tykätä rotuisestaan pikkuveljestä. Toivottavasti seuraavalla sää suosis meitä paremmin!

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Tunnustuksia

Kiitos kaikille, joilta tuli tällainen haaste :)! Mie en ala haastamaan muita kuin Jonnan ja pojat, koska minusta tuntuu että melkein kaikki on ehtineet tämän jo tehdä. Meillä on ollu hiljasta, koska syysloma vietettiin Ruotsissa ja yritin tehdä muutakin kuin oleskella tietokoneen laatuseurassa..


1. Höpöttelen Amorille kotona/lenkillä/jne kaikenlaista. Ei riitä sormet laskemaan noloja tilanteita, joita olen itselleni jutuillani aiheuttanut :D Saatetaan käydä läpi minun lukiojuttuja tai arvailla ohi ajavien autojen värejä. "Siirry nyt rakas Mänkki siitä, tajuaksie ollenkaan miten mie saan kuulla siitä ko tyynyliinoissaki on sinun karvoja.." Olen lakannut odottamasta sitä päivää, että Amor vastaisi.

2. Tämän blogin kirjottelu oli alunperin semmosta vain itselle juttelua, Amorina kirjoteltuja 12-vuotiaan sepustuksia (joita on hyvä lukea jälkeenpäin..eh eh). Tää on semmonen päiväkirjan korvaaja Amorin kans eletyistä ajoista, ja vaikka en nyt tiedäkkään mikä on tilanne parin vuoden päästä, niin voin mennä taaksepäin ajassa blogijuttuja lukien. Paljon on muuttunu.

3. Usein tulee epätoivon hetkiä koko homman kanssa, kun selailen blogeja joissa on laadukkaita kuvia ja hauskoja juttuja, persoonallinen ulkoasu ja niin edelleen. Silloin haluttaisi iskeä koko kurja blogi salasanan taakse häpeämään keskinkertaista sisältöään. Toisaalta välillä nolostelen muutenkin tämän olemassaoloa, en mielellään selittele tästä kenellekkään ja tavallaan hirvittää ajatella että joku kaveri tai tuttukin on tätä varmaan joskus päätynyt lukemaan. Ristiriitaista - toisaalta harmittaa ellei täällä ketään käy, toisaalta en halua tänne kaikkia. Pienen paikkakunnan etuna osaan myös odottaa pilkkaavia kommentteja blogin kirjoittamisesta koiralle (haloo, täältä puuttuu kokonaan ne päivän asu- ja ruokakuvat jne.. ihan väärä kategoria). Yritän suhtautua tähän kuitenkin järkevästi - tämä on vaan kirjottelua ja kuvia. Kaikkia ei voi miellyttää.

4. Herraparta nukkuu pää tyynyllä. Ellei sille ole omaa tyynyä, herään mie joko ilman tyynyä tai tassuhiki nenässä haisten kun käppänä on päättänyt röyhkeästi ottaa oman tilansa. Jos se joskus nyt ärsyttääkin, niin tiedän että tulee päivä kun antaisin mitä vain saadakseni ne tassut ja kuonon siihen tyynylle vielä kerran.. "Vain parasta Herraparralle"

5. Jo Amorin ollessa viisivuotias aloin ahistua sen ikääntymisestä. Mietin onko puolet yhteisestä ajasta kulutettu, montako aamua on jäljellä. Kuvia ottaessani toivoin ettei mikään niistä jäisi viimeiseksi ja nypin siltä suunnilleen pinseteillä kaikki valkoiset pistokarvat pois.. Nykyään harrastan tätä hermoilua harvemmin, pitää vaan olla kiitollinen siitä mitä nyt on ja yrittää ottaa mallia Amorista. Koira on opettanut paljon kärsivällisyydestä ja hetkessä elämisestä - ja mie jos joku (ikipessimisti) tarvin semmosia ajatuksia.

6. Amorin ainoa vika (ainakin äitini mielestä) on sen merkkailu. Itseänikin tää ottaa päähän, pitää aina muistaa pakata mukaan pissavyö jos ollaan menossa kyläilemään. Välillä on hyviä aikoja, välillä ei. Ongelma tuntuu vahvasti olevan yhteydessä toisiin paikalla oleviin koiriin - kun ollaan Amorin kans kahdestaan kotona, ei Amor hiippaile haistelemassa nurkkia sillä silmällä. Kaikkea ollaan kokeiltu, mutta olen antanut periksi. Pitäkööt sitten vyötä kun sitä tarvitaan. Kuulemma Amorin isällä on sama ongelma  ja monilla muilla sukulaisilla ja rotukavereilla.

7. Alkaa pää lyömään tyhjää viimeistään tässä vaiheessa.. Amorilla on kai peruskoiraa enemmän varusteita. Pantoja löytyy jotain 30, remmejä melkein yhtä monia ja valjaitakin melkein kymmenet. Joku sanoisi varusteurheiluksi, mutta oon puolustellut itseäni sillä etten polta enkä juokse viikonloppusin juhlissa, ja minusta on ihanaa ostella hienoja juttuja. Minusta olisi myös ihanaa ostella objektiiveja ja muita härpäkkeitä, mutta rahallinen tilanne ei oikein anna periksi. Jos mulla joskus onkin rahaa, se vaihtuu vaarallisen äkkiä uuteen putkeen tai muuhun materiaan. Materialismionnellisuus.

8. Amorilla oli pentuna valkoisia karvoja tassunpohjissa ja rinnassa ja parrassa, nykyään vain pieni valkoinen viiru rinnassa. Kulmakarvoihin onkin sitten alkanut pukata valkoisia karvoja, tällä hetkellä vasemmalla puolella kasvaa kolme valkoista karvaa. Ja parta nyt ei ole koskaan musta ollutkaan, väri on vaihdellut ruskeasta hopeaan. Amor tosin ei olekaan tavallinen mustien käppänöiden pentu, vaan mustan ja pippurisuolan aikaansaannos.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

No matter how little money and how few possessions you own, having a dog makes you rich


Amorilla on uudet toppatossut talven pakkasia varten! Lähiaikoina posti tuo meille toivottavasti myös mustan ToppaPompan, joka sopii tossuihin hienosti (tässä ei ole kysytty Amorin mielipidettä asiaan).

Ajattelin laittaa Näkkäristäki pitkästä aikaa kuvan tänne, pikkuneiti on viime aikoina opetellut uusia temppuja! Mäkärän temppuvarasto kolisee oikeasti tyhjyyttään, se osaa juuri ja juuri istua, pysyä paikoillaan ja tulla luokse. Ja haukkua väärissä paikoissa väärään aikaan ja satunnaisesti myös mennä maaten :). Mie olen opettanut itsensä kiertämisen, vilkuttamisen ja esineisiin koskemisen kuonolla. Nyt on harjottelussa esineen kiertäminen ja pupuna istuminen..

maanantai 3. lokakuuta 2011

Kolme tuntia

Kävin Amorin ja Mäkärän kanssa kolmen tunnin lenkillä - metsässä, pelloilla ja missä lie. Umpikujia, kohtisuoria sammalen peittämiä rinteitä metsässä ja niitä ylös ja alas jyräävä käppänä. Mäkkis tarvi välillä apua ojien ylityksissä ja korkeissa risukoissa, sai sitten vaan nauttia näkymistä minun sylistä käsin. Suunnittelin jo Amorille sopivaa satulaa, jotain turistimallia jossa Mäkärän olis helppo istua. Herraparta kuitenkin etenee erittäin sujuvasti maastossa kuin maastossa.

Alla muutama kuva ja linkki loppuihin. Ihan huippu reissu, kotiin tullessani mulla oli mukana tyytyväiset koirat (joista isompi tosin hepuloi vielä lelujen kanssa ja oli valmis ko partiopoika uuteen reissuun) ja porukan väsynein olin epäilemättä mie.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Innostunut malli..

Netistä löytyvien ohjeiden avulla innostuin kokeilemaan ylä-asteen pakollisten käsityötuntien aikana hankkimiani taitoja. Inhosin muuten mitään tällaisia käsitöitä silloin, olisin mieluummin mennyt tekemään niitä linnunpönttöjä ja ovikelloja kuin pojat. Mutta ehkä jotain oli jäänyt mieleen, ompelukoneen käyttö sujui ongelmitta ja sain kuvionauhankin aika hyvin suoraan. Sen pidemmittä höpinöittä totean vaan, että tämä on aika huono harrastus - ihan kuin Amorin lähemmäs kolmenkymmenen pannan varasto ei jo riittäisi.. no, seuraavasta tulee joka tapauksessa toivottavasti jo hienompi! :D

Amorin mielestäkin uudet pannat on hauskoja, ilmeet varmaan kertoo kaiken. Karvan pituudesta voisi myös päätellä jotain, mulla saattaa kohta olla täällä puolikalju käppänä.

tiistai 27. syyskuuta 2011

torstai 22. syyskuuta 2011

Kuulumattomuuksia

Kuulumisia? No - vuosittainen korvienputsaus-operaatio suoritettu kaikille kolmelle (siis Amorille, Mäksylle ja vierailevalle Aapelille), varvaskarvoja vähennelty, ikäviä kuulumisia kasvattajalta ja epämieluisa yllätys sängyssä koeviikon ensimmäisenä aamuna.

Amorin Glenda♥-sisko on kuollut. Mulla on vielä tallessa G:n varaserti-ruusuke, jonka kasvattaja antoi mulle näyttelyissä 2005 muistoksi, koska eihän me Amorin kanssa moisia ikinä saatu. En tiedä Amorin muista sisaruksista, pentujahan oli neljä ja Amorin ainoa veli haettiin samana päivänä uuteen kotiin kuin me haettiin Amor. Kyseinen kääppä on vaihtanut kotiakin, jos en ihan väärin ole ymmärtänyt. Toisesta siskosta en tiedä muuta kuin sen mitä voi lukea SKKn rekisteristä.. Plaah :/

Ja aamulla sängyssäni oli ilmeisesti veriset pissat, veikkaan Mäkärää. Ei hitto voi olla ettei tämä ell-kierre katkea koskaan! Onneksi sentään Amor voi hyvin, suu on tosi hyvän näkönen ja hampaat kimaltaa vieläkin poikkeuksellisen valkeina. Tassussa on muistona enää lyhytkarvaisempi kohta.

(Ja jos jollakin on tietoa että miten saan tämän uuden ja kivan kuvatsydeemin pois blogista niin olisin äärettömän iloinen! Että ärsyttää kun joku blogspot keksii kehittää tällaisen tavan kuvien katseluun.)

torstai 8. syyskuuta 2011

‎"Happiness is the art of never holding in your mind the memory of any unpleasant thing that has passed."

En tiedä mitään iloisempaa, kuin Amor toivottamassa minut tervetulleeksi kotiin koulupäivän jälkeen. Otin tikit pois jo maanantaina, ei olleet sulaneet kyllä yhtään. Alempi tikki meinasi olla kovasti kiinni sieltä sisäpuolelta, mutta lähti pois kun uhkasin kirota koko tassun ellei tikki irrottaisi otettaan hetipaikalla! Amorilla vähän silmät pyörähteli (onneksi vain ne) kun se makasi aloillaan koko operaation ajan. Paras Ampu ♥. Ja ihana syksy!

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Onnistunut viikonloppu Ylläksellä

Me oltiin viikonloppu Ylläksellä mökillä, siellä oli jo ruska alkanut (ei tosin kuvista näy) ja haisikin ihan syksy. Me vain pyörittiin vähän metsässä ja pururadoilla, Amorilla olis riittänyt virtaa vaikka kuinka. Mustikkamättäältä toiselle edetessämme huomasin, ettei mulle hitaana löytäjänä jää montakaan marjaa suuhun laitettavaksi - Amor eteni nenä maassa ja kieli lipoen marjapaikalta toiselle. :D Ihana pieni marjamies, puolukat ja mustikat kelpasi, seisova pöytä Amorin makuun. Porojakin nähtiin, niitä onneksi vain auton ikkunan läpi (ja siis ihan hengissä siellä ojanpientareilla).

perjantai 2. syyskuuta 2011

Sinun kanssasi on minun maailmani valmis

Amor voi erittäin hyvin, suu on parantunut (vain pieni painauma otettujen ylähampaiden kohdalla muistuttaa) ja tassu on kunnossa. Otin siteen pois tassusta jo reilu viikko sitten, kauluria pidin sillä torstain ja perjantain koulupäivien ajan. Sen jälkeen tötteröä ei ole käytetty - eikä olisi tarvinut varmaan silloinkaan, mutta pelasin mielumin varman päälle. Amor on antanut tikkien olla, ei ole yrittänytkään jyrsiä tai raapia tai mitään. Pari kertaa nuolaissut ulkoilun jälkeen, nyt ei tietenkään senkään vertaa. Ollaan revitelty pihalla ihan normaalisti ja leluja Amor alkoi kantamaan kasoihin (Amorin tapa kertoa että nyt on lelujen kirputushetki alkamassa) jo silloin perjantaina, kahden päivän kuluttua leikkauksesta. Tikeistä sanottiin, että mikäli ne ei ole kadonneet kahdessa viikossa niin otan sitten itse ne pois, mutta niiden pitäisi olla omatoimisesti katoavia.

Lääkärireissun jälkeiset yöt muuten nukuttiin Amorin kanssa patjalla, lattialla, peiton alla, herraparta kun paleli nukutuksen jäljiltä kovasti enkä halunnut jättää sitä yksin lattiatasolle koisimaan. Suuongelmat päättyi toivottavasti tähän, suu ainakin näyttää hyvältä, ei haise miltään ja koira on muutenkin normaali iloinen itsensä. En kadu lopputulosta. :) Suukuva on sitten viikon vanha, tuo kohta on parantunut paljon siistimmäksi ja tasaisemmaksi.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

"Sinussa on pisteet kohdallaan.."

Pieni 7.6 kiloinen mytty kohoilee hiljalleen peiton alla, tassut ei vielä toimi. Amor jätti Heiskaselle kolme hammasta (kaksi ylhäältä ja yhden alhaalta) ja tassupatin. Kotiintuomisina nukutuksesta herääminen, pari tikkiä tassussa ja käsittämättömän hieno hymy (josta Amor varmasti keksii kavereilleen hyviä tarinoita - "olisittepa nähneet sen toisen osapuolen!.."). Maailman rakkain ja reippain käppänä, hieno punainen side tassussa ja parta ihan sekaisin ja suueritteistä takussa. Hampaat oli tosiaan siinä kunnossa, että poisto oli oikea ratkaisu. Samalla muut hampaat puhdistettiin, siistiä tuli. Tassupatti oli koteloitunut mätä/veri/tali-kertymä, kenties saanut alkunsa jostakin joka tassuun on osunut. Kuonopatti oli.. punkin jälki! :D Just joo, kunnon amatööri kun huolestuu punkkipatista.

Hyvin hoidettu koira kuitenkin kuulemma, eläinlääkäri laittoi itselleen merkinnän Amorin potilaspapereihin poistetuista hampaista, siltä varalta että joskus haluttais käydä kehässä kääntymässä. Tassusiteen pitää antaa olla pari päivää, saapa nähdä tarvitaanko me kauluria. Ab-kuuri tuli kymmeneksi päiväksi, käytiin heti apteekista hakemassa lääkkeet kotimatkalla. Clindabuc vet.
Rakas Amor 


lisätty 25.8. klo 16:59
Amor alkaa olla oma itsensä, pönttöpäätä ei tassusidekään paljoa hidasta!

tiistai 23. elokuuta 2011

tiistai 16. elokuuta 2011

Hammaspäivitys

Tämän tekstin lopussa kenties viimeinen kuva Amorin kokonaisesta hymystä, voinette huomata vetäytyneet ikenet ja likaiset hampaat. Kirjoittaja alkaa olemaan taas enemmän elävien kirjoissa, kohta vois ehkä lähteä jo lenkille (kyllä, Amor ei ole käynyt kävelemässä sitten viime torstain)! Ollaan vain totuteltu arkeen ja piiloteltu raksuja minun huoneeseen ja muuta tylsää, mutta meneehän se elämä näinki. :D Nyt Ampu nukkuu kerällä poroviltillään, tietämättömänä huomisesta yhteydenotosta ell Heiskaseen. Haluan tuon suun kuntoon ennekö alkaa loputki hampaat menemään huonompaan suuntaan ja se patti (joka punotti eilen?) pitää saada analysoitua että voin lopettaa siitä huolehtimisen.

Viikon uutinen kenties tämä: eilen siivosin huonettani ja koska syön kurpitsansiemeniä joskus herkutellessani, nostin lattialta kurpitsansiemenen ja olin tiputtamassa roskikseen. Kunnes tajusin, että sillä on jalat!!! Inhotus kulki kylminä väreinä pitkin selkää kun tajusin löytäneeni kuolleen punkin omasta huoneestani. Jätin raadon hiirimatolle, koska halusin esitellä löytöni myös äidille (ei täälä ole koskaan ollut punkkeja). Palatessani huoneeseen äidin kanssa huomasin että pienet jalat huitoo ilmaa - se ei ollut kuollut tai litistynyt, vaan vain nälkiintynyt punkki! Hyi hitsi, enskesänä tiedossa varmaan punkkipantoja ja neuroottista koiran kampaamista täikammalla (tai ehkä ajelen sen kaljuksi). Ja yöksi Amor ei päässyt viereen, aitasin sänkyni kompostikehikoilla ettei punkkibussi_amor tule enää sängylleni varistelemaan salamatkustajia minun tyynylle. Onneksi se ei ollut kiinni Amorissa!


perjantai 12. elokuuta 2011

Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä - nauti siitä.


Kotona ollaan jee, video on tosin vanha, villiinnytin Ampua kesken lakanoiden vaihdon. Amor oli käyttäytynyt yorkkilauman jatkona hienosti, ei valitettavaa kenenkään osalta. Kiitos Kristiina! Minun leikkaus ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta lopputuloksen pitäis kuitenkin olla oikeanlainen. Päästyäni eilen kotiin Amor haisteli minut tarkkaan ja käyttäytyi innostuksesta huolimatta tosi sievästi - ei yrittänyt hyppiä vasten tai muuta sellaista. Makasi sängyn vieressä lattialla vahtimassa minun unta ja nosteli päätään aina kun liikahdin. Ihana pieni tassuterapeutti.

Kohta pitää varmaan soitella sitten Amorin ell-ajasta, saatais patti pois tassusta ja purukalusto parempaan kuntoon. Mulla on ollut nyt sairaslomaa, jos hyvin menee niin oon ensviikolla jo lukiossa (muka abivuosi.. en usko)! Ulkona näyttää jo lupaavasti alkusyksyltä ja se tarkoittaa että kohta on syysloma ja joululoma ja minun ja Amorin synttärit ennenkuin huomaankaan. Katse eteenpäin - kärsitty on, mutta elämä jatkuu ja toivottavasti vähän parempana kuin ennen!

tiistai 9. elokuuta 2011

En osaa nukkua ilman käppänää kainalossa!

seuraavat pari koiratonta päivää tulee olemaan pitkiä
etin sitä kokoajan katseellani tästä huoneesta
huoh

"Hei pää, älä mieti mitään"

Amor pääsee siskolleni hoitoon, ja kun muut menee lukioon niin mie makaan korjailtavana Oulussa. Toivottavasti lääkäri ei ole saanut toimilupaansa muropaketista..

perjantai 5. elokuuta 2011

Viimepäivät

Käytiin Ylläksellä mökillä, siellä oli vielä keskiyölläkin valoisaa kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy. Mustikoita poimittiin ja  poroja oli kaikkialla! Aloitin itse toissapäivänä vaatekaappien läpikäymisen ja kaikki tavarat levittelin huoneeni lattialle. Amor bongasi joukosta vanhat paksut värikynät, ja yllätyin yllättäessäni herraparran tihutöissä. En usko maun ihastuttaneen, mutta huomion kerjäämisessä kynien varastelu ja pureskelu toimii :)

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää, kun maailma antaa kaikkein parastaan..






Pahoittelen heti alkuun joidenkin kuvien kökköisyyttä, ISOt oli äärirajoillaan öisin.. Tämän merkinnän aihe ei kuitenkaan ole epäonnistuneet valokuvat vol. 20000, vaan Joensuu-reissun hehkuttaminen! Matkattiin Oulusta Joensuuhun bussilla viikko sitten maanantaina ja viimesunnuntaina tultiin Joensuu-Oulu-väli bussilla ja Oulusta Kemiin junassa. Olen laskeskellut tuntimäärää mikä ollaan viimeviikkoina kulutettu julkisissa ja se numero lähentelee neljääkymmentä.

Amppa on käyttäytynyt hienosti kuten yleensä -  nukkunut, herkutellut puruluulla, nukkunut lisää, kerännyt rapsutuksia kanssamatkustajilta, saanut positiivista palautetta kuskeilta, sietänyt viereisen istumapaikan raivokohtauksen vallassa ollutta pikkulasta lähes tunnin ajan ja nukkunut vähän lisää. Ja ettei luulla täydelliseksi niin saanut myös huutokohtauksen Oulun juna-asemalla, kun ovesta tuli sisälle huskynpentu joka ylitti olemassaolollaan kaikki Amorin sietokyvyn rajat, mutta jota siedettiin lopulta rauhoittumisen jälkeen hyvin. Pahoittelut nuoren koiran omistajalle, en onneksi edes muista koska Amor viimeksi olisi käyttäytynyt toisen koiran nähdessään niin rumasti.

Koko reissu oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen (kuten yleensä) ja lähteminen oli vaikeaa. Olen kirjoittanut tätä merkintää moneen otteeseen, ja oikeiden sanojen löytäminen tuntuu tavallistakin vaikeammalta. Meillä oli kesän paras viikko, parhaassa seurassa, enkä oikein osaisi toivoakkaan enempää. Viikko meni rikollisen nopeasti, vasta oltiin menomatkalla kun seuraavassa hetkessä Jonna palauttikin meidät tutuksi käyneelle Joensuun bussiasemalle ja kotimatka jo alkoi. Toivottavasti nähdään pian taas, mulla ainakin oli ikävä ennenkuin bussi oli edes ehtinyt pois Joensuusta. Kiitos Jonna kaikesta, lifeguard-panta on meidän uusi suosikki!