Hyvää syntymäpäivää rakas Amor 7v!

31.12.03 syntyi Ruotsissa pieni musta snautserinpoikanen, ja nyt Amor täyttää jo seitsemän vuotta. Kiitos kaikesta mitä ollaan yhdessä koettu ja toivottavasti niitä hetkiä on edessä vielä vähintään yhtä paljon! Olet maailman paras koira, tärkein ystävä ja paras salaisuuksien pitäjä. ♥:llä Josefiina

"yksi jonka kanssa, ei yksinäinen oo"

Katsaus vuoteen 2010 ja lupaukset vuodelle 2011

Vuonna 2010 meille tapahtui hyvää ja huonoa.

• vierailut Jonnan ja poikien luona Joensuussa
• paljon reissailua - junia, busseja, tavallisia autoja ja pyöräkyytejäkin
• episvoitto toukokuussa!
• turisteilemassa näyttelyissä
• ihanasti vanheneva harmaaparta
• koira jonka kanssa elän kohta symbioosissa..
• virtsakividiagnoosi, erikoisruokavalio
• kesälomalla tulehdus mahan ihossa
• remmiräyhäyksessä ei juuri parannusta
• mielenosoituksellista ajoittaista sisälle merkkailua

Kaiken kaikkiaan vois sanoa että kuitenkin jäätiin plussan puolelle:). Amor eli kesällä pari viikkoa vieraassa taloudessa kahden vieraan poikakoiran kanssa aiheuttamatta kriisejä tai tappeluita, mikä oli hyvä saavutus sinänsä. Epiksiin mentiin heti kun itse uskalsin ja koira teki mitä pyydettiin ja se riitti möllien voittoon! Harmaita karvoja tulee yhä enemmän ja mitä yllättävimpiin paikkoihin (etutassujen sisäpuolille? mitähän myöhässä olevaa värivirhettä tuo koira kasvattelee) ja suussa ainakin yksi hammas meinaa tippua kyydistä. Olen tosin uhannut vieväni harmaaparran vetskukehään jos se vielä vuoden päästä köpöttelee omilla jaloillaan, hampaat suussa ja turkki yhtä hyvälaatusena. Plaah, kuulosti ehkä turhan itsevarmalta.. eikä Amor edes tykkää köpöttää kehää ympäriinsä.

Kiitos kaikille blogiamme lukeville kuluneesta vuodesta! Juttujen taso laskee kuin lehmän häntä (kylläpä keksin hauskan vertauksen, hehheh..), eikä kerrottavaakaan ole enää paljoa kun varsinaisia harrastuksia ei ole. Olen puhunut paluusta agitreeneihin ja kenties hakumetsään jos Amor pysyy hyvässä kunnossa ja saan sen ajokortin vuoden päästä. Täältä maalta on oikeasti hankalaa kulkea ilman omaa autoa. Tietysti Amor on siihen mennessä veteraani-ikäinen, että pitää katsoa sitä silloin. Aina kannattaa silti toivoa..

Puhumani pentukuume saa odottaa, sen verran mulla on vielä järkeä päässä. Mitään uutta ei koirarintamalla tule varmasti tapahtumaan vuoden 2011 aikana. Amor on ainoa koirani, ja kenties on sitä loppuun asti - ainokainen. Aikaa ei pennulle liikenisi lukion kolmosvuonna, ja Amorkin varmaan vanhenee tyytyväisempänä ilman ylimääräistä huomionvarastajaa ja sänkypaikan viejää. :D

Lupaukseni vuodelle 2011:

• enemmän lenkkeilyä, oikeasti! oon laiskistunut hurjasti
• kunnonkohostusta tai edes ylläpitoa
• loppuvuodesta katsellaan, palataanko agilityyn
• Amorista tulee VETSKU?! mitä ihmettä oikeesti..

Hyvää joulua ja kaikkea hyvää vuodelle 2011!

Me lähdemme huomenna aamulla ajamaan mökillemme Ylläkselle, nettipimento siis kestänee joitakin päiviä. Viettäkää kaikki ihana joulu! Palaamme sitten joskus kertomaan, mitä paketeista paljastui..

Aatukaapeli

Affenpinseripoika Aapeli on ollut meillä hoidossa noin viikon ja sairastellut nyt pari päivää.

Ensin meni maha sekaisin ja sitten oksennettiin, lopulta koira ei suostunut syömään mitään ja makasi vain pedillään masentuneena. Olo oli hankala ja koira oli kiukkuinen. Tänä aamuna kotihoidettiin parafiiniöljyllä ell:n neuvojen mukaan ja saatiin aika eläinlääkärille - ihme ja kumma vielä samalle päivälle, onneksi! Iltapäivällä lähdettiin lääkäriin kysymään viisaammilta apua.

Aapeli tutkittiin, juotettiin varjoaine ja kuvattiin kaikenkaikkiaan kolmesti! Pikku apina käyttäytyi mallikelpoisesti. Piikitettiinkin varmaan neljästi. Kuvauksissa ei paljastunut mitään hyvää.. joku köntti siellä oli tukkimassa uloskäynnin ja sisäänmenonkin. Eläinlääkäri ei osannut sanoa mikä kyseinen tulppa on, ja onko se ennen ollut siellä vai onko se syöty. Lääkäri näytti ensin vakavalta, puhui leikkauksesta ja siitä kuinka se pitäisi tehdä mahdollisimman pian, ja kysyessä leikkauksen luonteesta, kerrottiin että ainahan ne on vaarallisia kun joudutaan niin aukomaan.. Meitä pyydettiin odottamaan, kun oltiin saatu suolen toimintaa nopeuttava pistos ja neuvottiin liikuttamaan koiraa. Ulkona oli -25 astetta pakkasta, Aatun tassuthan jäätyi lähes välittömästi :/. Siinä sitten juostiin välillä pihalla ja istuttiin odotushuoneessa, kun muita koiria kävi välillä rokotuksissa. Odoteltiin vain josko lääke olisi saanut köntin liikkeelle.

Itku kurkussa odoteltiin ja mielessä ehti käydä kyllä kaikki. Lopulta meidät pyydettiin taas sisään ja kuvat otettiin jälleen, ja sitten menimme katsomaan kuvia. Viimeistään tässä vaiheessa allekirjoittanut itki, Aatu sylissään, kun eläinlääkäri hymyillen ilmoitti varjoaineen pääseen eteenpäin, tukos siis oli lähtenyt liikkeelle! Helpotuksen määrää tuskin voi sanoin kuvailla.

Kuinkahan monesti siinä vakuutin Aapelille kotimatkan aikana, että saa kakkia ihan minne haluaa ja kuinka paljon haluaa, kunhan synnyttää jouluyllärinsä pian ulos. Apteekista haettiin pahoinvointilääkkeet ja ell:n määräys oli niiden lisäksi paljon nesteytystä ja sopivasti liikuntaa, ja sitten voidaan vain odottaa.

Nyt ollaan kotiuduttu, Aapeli öljytty ja odotetaan. Kohta menen pukemaan mustat pojat ja käydään käveleskelemässä. Päivän päätteeksi ei voi kuin sanoa, että onneksi tämä on ohi.. Paras joululahja, kun kyseessä ei ollutkaan mitään NIIN vakavaa, mitään leikkausta vaativaa, mitään joka uhkaisi enää Aapelin henkeä.

Aatu toivottaa kaikille iloista joulumieltä ja parempaa vuotta 2011! Poika on piristynyt illan aikana huomattavasti ja ruokakin kelpaisi. Nyt tosiaan vaan odotetaan. Loppuun pari kuvaa viimetalvelta Aapelista.

Omistajan synttärit ja lumituiskuisessa metsässä lenkkeily

Kirjoittelijalla on tänään syntymäpäivä ja sen kunniaksi on istuttu päivä kotona olovaatteissa ilman meikkiä, yritetty ottaa joulukortti-kuvia ja hämärän alkaessa sinertää käyty lenkillä metsässä. Koko päivän on tuiskuttanut lunta, metsässäkin oli välillä hankaluuksia nähdä eteensä. Kaikenkaikkiaan melko täydellinen merkkipäivä siis, parhaassa seurassa (maailman parhaan koiran kanssa) ja mukavia asioita tehden.

Amor tulee kymmenen päivän päästä sitten perässä, Amor 7 vuotta. Ylihuomenna on melkein jouluaatto, eikä kyllä siltä tunnu. Lahjat on paketoimatta ja valmistelut tekemättä, kuten olettaakkin saattaa. Piparitaikina jääkaapissa odottaa, jospa sitä irrottautuis tästä koneelta ja menis syömään sen pois. ;P

Odotamme tänne myös arvovieraita, ennen tai jälkeen vuodenvaihteen. Jonna saisi jo tulla Nirsansa kanssa!

21122010 from seibrin on Vimeo.

Meidän kotisivut on muuten taas auki -->kaasna.com

Kuulumisia ja tavoitekatsaus

Mitäpä meille.. Omistaja kävi viikko sitten lentokoneella matkaten messarissa, esitti yorkkeja rotuesittelyssä ja shoppaili Amorille. Lähtiessä sanoin äidilleni vielä erikseen, että ainakaan pantaa tai remmiä en ala sieltä tuomaan kun niitä löytyy jo nyt yli kaksikymmentä molempiakin kaapeista. Mutta kuinka kävikään, onko edes vaikea arvata? Uusi pyöreä hihna ja puolikuristava nahkapanta niiteillä (Hollolan nahkapajan ständiltä) matkustivat Helsingistä tänne Tornion perukoille!

Amor oli jälleen siis viikonlopun äitini hoidossa täällä kotona, ja kuulemma ei mitään ongelmia! Ihanaa kun Amorista on tullut niin hyvä koira, vasen käteni ja toinen puoli ajatuksistani. Äitinikin on ihastunut Amoriin kokoajan enemmän, useammin kuin kerran olen kuullut toteamuksen: "Ei se Amor täältä mihinkään koskaan lähde, jää meidän kanssa kun sie lähdet!" :D Kerroin kyllä samassa keskustelussa, että ellen saa koiraani mukaan niin asun sitten kotikotona niin kauan kuin Amorissa henki pihisee.

Messariviikonloppu näytti nurjankin puolensa, lauantaina trimmipöytämme alta (ja siskoni käsilaukun takaa, takkini alta..) vietiin kameralaukkuni, hyvästi 20/1.8. En käsitä missä vaiheessa tämä tapahtui, kokoajan meillä oli seurueemme porukkaa trimmipyöydän ympärillä ja koirat pöydällä. Joku kaiketi tiesi mitä halusi. Olo oli kyllä kuin olis junan alle jäänyt kun tajusi, ettei se laukku ole missään. Jatkotoimenpiteisiin on kuitenkin ryhdytty.

Ps. uusi oma tietokone jeee!

Vuosi 2011:

• agility: epäviralliset kisat..

• terve, vanheneva koira
• lisää lenkkeilyä, kesällä retkiä metsässä
• niiaamisen opettelu lopultakin kuntoon
• sivuaskelten ottaminen