sunnuntai 22. marraskuuta 2009

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

5 vuotta pystiksistä


suomenpystykorvat Vikke ja Iira
5.8.1993 - 15.11.2004

Hän joka sinulle on ollut rakas,
ei koskaan kuole sydämestäsi.
Niin kauan kuin elät
kannat hänen sytyttämäänsä valoa
sielusi joka sopessa.

(Anja Porio)

maanantai 9. marraskuuta 2009

lauantai 7. marraskuuta 2009

Mukava lauantai

Meillä on ollut kiva lauantai - lunta on satanut koko yö ja päivän. Lunta rakastava koira Amor muuttaisi nyt mielellään ulos, ei voi olla hymyilemättä kun näkee miten koira voi tulla iloiseksi talvesta! :-)

Tänään meillä oli myös päivähoidossa siskoni yorkkineiti Selma (pikkupaholainen, termiitti, perkele, ...) joka muistuttaa aina käynneillään miksi en haluaisi nyt koiranpentua. Selma on jo yli yksivuotias, mutta luonteeltaan ikuinen pentu, ihan mahdoton (&mahdottoman ihana). Tänään uhrauduin taas ja pesin Mäkärän, saipa sekin taas yhden syyn lisää inhota minua.

Pitäis vielä lukea ja lukea ja lukea kirjoja - koeviikko lähestyy uhkaavasti..

Selma tarkkailee keksien valmistumista

torstai 5. marraskuuta 2009

Amorille koitti eläkepäivät

"Hei!

Luulen vähän, ettei me Amorin kanssa jatketa enää agilitytree
nejä. Mulla on aikaa muutenkin tällähetkellä ihan liian vähän, lukio on yllättävän raskas läksyineen ja koulumatkat pidentää päivää parilla tunnilla - normaali lukiopäivä venyy yhdeksään tuntiin ja siihen vielä se läksyihin kuluva aika..

Amor jäänee nyt varhaiseläkkeelle agilitystä, ellen sitten keksi joskus vielä tilata lisenssiä ja palata ohjattuihin treeneihin. En usko kuitenkaan että me virallisesti ikinä kisattaisikaan, mulla ei hermot kestä kun stressaan liikaa jo ajatuksesta. En pidä paluuta ihan mahdottomana ajatuksena, jos Amor ei koe yht'äkkistä vanhenemista. Tämän vuoden aikana meitä ei kuitenkaan varmasti treeneissä näy.
"

Pistin meidän kouluttajalle FBn kautta äsken pidemmin viestiä menemään. Joo, tavallaan helpottava päätös, tavallaan hiton kamala. Olo on jo valmiiksi katkera. Ehkä meidän agilityt oli sitten tässä, ehkä ei. Päätökseen vaikutti moni asia. Mutta elämä jatkuu, jatketaan lenkkeilyä ja temppujen opettelua ynnämuuta mukavaa kotikoiran arkeen sopivaa ☺. Jos ei tästä ihan loppua tulekkaan, niin useamman kuukauden tauko taatusti. Oletettavasti me ei ohjattuun ryhmään palata enää, mutta eihän sitä koskaan tiedä tulevaisuudesta.
Blogin lukijoille tämä tuli varmaan aika yllätyksenä, mutta netin ulkopuolella tätä vaihtoehtoa on ajateltu jo pidempään. Katsellaan vähän että miten tämä elämä kuljettaa meitä, nyt vaan asiat johti tähän.

Blaaah..

tiistai 3. marraskuuta 2009

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

12-14 lauantaina

Lauantaina mentiin hallille kahdeksitoista, treffattiin Jennan (&villakoiransa) kanssa. Mulle oli tästä paljon hyötyä, kun sama ihminen ohjaa aloittelevien ryhmiä niin sain samalla hyviä neuvoja kun treenattiin. Jenna oli tehnyt pitkähkön ja kieputtelevan radan. Oli keinu, puomi, piiloputkea, välistävetoja ja hankalia kiertoja.
Jennan mielestä Amor oli kehittyny hurjasti, huomattavan paljon! Kuulemma vauhtia on tullu ihan älyttömästi lisää ja meitä oli kivaa katsoakkin:-D.. tiedä siitä sitten, mutta vauhtia on oikeasti tullut kun aloin miettimään tilannetta vuosi sitten, jee.

Ensinnäkin täytyy kehua Amoria.. me otettiin toistoja, paljon toistoja. Pakotettiin minut muistamaan rata, hakemaan parhaat tavat ohjata. Kokeiltiin pitkästä aikaa myös lelulla palkkaamista, mutta Jennakin sanoi ettei se toimi Amorilla - Amor ei kuuntele, se jää mietiskelemään ja katselee maisemia! Nakki toimii siis parhaiten.

Otettiin välistävetoja, ne on aina ollut meille hankalia.. Tälläkertaa voin silti olla aika tyytyväinen, Amor tosi nätisti kääntyi minne ohjasin ja ei tehnyt niitä edestakaisinhyppyjä! Amor myös irtoaa hyvin, kokeilin ennen hallilta lähtemistä vielä, että kuinka kaukaa voin koiraa ohjata. Vaikka välissä oli hyppyjä, niin saatoin lähettää Amorin keinulta hankalalle hypylle ja siitä kahdelle monen metrin päässä olevalle esteelle ja niiltä puomille, joka oli 3-4 metrin päässä, ja se otti kontaktit hienosti laukaten. Minusta se on aika hyvin, ja vahvistaa vaan ajatustani siitä, että Amor olisi vaikka mitä jos ohjaaja olis parempi!
Jenna treenasi myös Amorilla.
Oli niin outoa nähdä oma koira sielä juoksemassa ja tekemässä puhdasta rataa vieraan ihmisen kanssa.. Jenna kehui Amorin estevarmuutta ja sitä miten se menee vaikka ilman käskytystä. Minusta oli tosi mukava katsoa kerrankin, että miltä se koira näyttää radalla - eihän sitä itse näe kun sitä siellä ohjaa. Huomattua tuli sekin, että jos Amor vain haluaa, niin se tekee tosi nopeita ja varmoja suorituksia, ketteriä kääntymisiä ja on muutenki ihan älyttömän kiva koira.

Kiitokset Jennalle ja toivottavasti puudelin tassu paranee pian.