maanantai 5. kesäkuuta 2017

Extempore on toinen nimeni

Yksi viikonloppu, 1200 kilometriä. Niin. Me kävästiin Espoossa. Siskoni lähti perjantaina vaihtamaan autoa Helsinkiin ja ilmoitti tuntia ennen lähtöä, että mitäs jos lähtisin poikien kans mukaan. Kahta kertaa ei tarvinnut miettiä - tottakai lähdetään! Menomatka sujui yöjunassa omassa hytissä mukavasti, en ole koskaan ennen tuollaista junamatkustusta kokenutkaan, olispa luksusta mennä esim. messariin tuolla tavalla.. Takaisin tultiin uudella autolla, pojat saivat heti kokeilla uuden farkkumersun takatilat, pisteitä antaisimme koirien matkustusmukavuudelle vähintään 6/5! Ai että, olisipa sitä itsekin jo työssäkäyvä aikuinen eikä kolikoita laskeva opiskelija 😝.. 

Huomasin jossain vaiheessa myös sen, ettei Kasko ole koskaan matkustanut pitkää matkaa junassa eikä käynyt niin etelässä. Tulipa sekin koettua. Ei tuosta kääpiöstä kyllä huomannut mitään, niin näppärästi se kulkee mukana ja ottaa uudet paikat haltuunsa. 

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Happiness often sneaks in through a door you didn't know you left open.

Kaksi vuotta sitten kahdesta tuli kolme, kun Resko-snautseri sai pikkuveljen Ruotsista. Lopulta olinkin alle puoli vuotta käppänätön käppänisti, kun edesmenneen Amorin saappaisiin asteli aika yllättäen pienen pieni Kapteeni Kasko. Kake, Kakkis, Kuningas Kaskelotti.. Olin rakastunut pentuun, mutta myös hyvin skeptinen sen suhteen voisiko mikä olento kuitenkaan täyttää Amorin jättämää tyhjää tilaa. 

Näiden kahden vuoden jälkeen voin käsi sydämellä sanoa, että Kasko on täyttänyt sen tilan. Reunoja myöten, ja ylikin. Sanoisin Kaskon olevan kaikkea sitä mitä toivoa saatoin, mutta se on enemmän ja erilainen. Aivan oma tapauksensa, pieni outolintu. Silmäteräni. Painonsa arvosta kultaa. Kasko on hyvä joka solullaan - se on sitä minulle, kavereille, tuntemattomille, vanhuksille, kissoille, kaikille jotka ovat ystävän läsnäolon tarpeessa. Kasko on herkkä, hellä ja hiljainen kaihomieli. Se on taistelutahtoinen, ärisevä, 110% itsestään antava Kapteeni, joka ei ole vieläkään tajunnut kuolevaisuuttaan - mikäänhän ei voi pysäyttää Kaskoa, kun se on jotain päättänyt (ja se tekee niitä omia outoja päätöksiään aika usein). Eikä se vieläkään anna isoveljelleen senttiäkään periksi, ikinä. Kuitenkin se on joskus kuin vanha koira; istuu hiljaa ja katselee minua sen näköisenä kuin tietäisi enemmän kuin arvaankaan. 

Joskus vitsailin, että pala Amoria tuli takaisin Kaskon myötä. Ehkä näin kävikin. Kaskon kanssa on helppoa, se on alusta asti ollut niin sopiva minulle. Se on hyvin vahvasti vain ja nimenomaan minun koirani. Asioilla on tapana järjestyä ja kaikella on tarkoituksensa. En koskaan varannut itselleni pentua, mutta tuttu kasvattaja tiesi mitä multa puuttui. 

Hyvää vuosipäivää rakas Kakkis! Toivottavasti pysyt luonamme vielä pitkään ja pitkään ja pitkään. Äläkä ikinä muutu!

maanantai 29. toukokuuta 2017

There is nothing impossible to him who will try.


"Selvästi maskuliininen kokonaisuus. Vankka, riittävän pitkä pää. Tummat, aavistuksen pyöreät silmät. Hieman lennokkaat korvat. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä rungon pituus ja vahvuus. Hyvä karvapeite. Hieno häntä. Liikkuu hyvin, oikealla asenteella."
- Hannele Jokisilta ERI, SA, AVK1, PU1, ROP, SERT => FI MVA

Että sellainen päivä Luostolla. Kasko murisi tuomarille, joka antoi sen anteeksi. Minua hävetti. Tätä murinamutina-ongelmaa pitää nyt varmaan lähteä jotenkin purkamaan, kun kaikki eivät varmaankaan vaan naurahda Kaken juttujen päälle ja tokaise, että "siinäpä vasta snautseri".. Pientä lisäjännitystä siis todellakin kehässä lauantaina, kun hampaiden katsomisen yhteydessä aloin tuntea tärinää hihnan päässä. Mutta eri sa saatiin silti tiukkana tunnetulta suomalaiselta tuomarilta, huhuh. Nyt voijaan "unohtaa" nämä Suomen näytelmät hetkeksi, Kaskolle lienee turhaa metsästää cacibbeja kun vastassa on ihan realistisesti sanottuna paljon näyttävämpiäkin koiria ja Reskolla ne cacibit jo on. Seuraavaksi siis nenä kohti Ruotsia ja sitten Norjaa! Tässä välissä voisi kuitenkin vähän rallytokoilla ja nauttia alkavasta kesästä. 😄

maanantai 22. toukokuuta 2017

Piteå KR ja tuomarien koulutusta

Käytiin lauantaina kevyt 10 tunnin reissu Piteåssa.. Tähän sisältyi koiranäyttelyiden lisäksi vähän muutakin, mutta pitkä reissu enivei! Kasko esiintyi todella kauniisti, liikkuikin paremmin kuin varmaan kertaakaan ennen. Tällä kertaa se riitti ERI AVK2-sijoitukseen! Melkoinen nousu siitä H:sta siis, hehheh. Serti tuli Suomeen, sen nappasi VSPnä ollut musta Nero-poika kaverien leiristä :)

Tuomarina oli mukava setä Kurt Nilsson, joka arvosteli Kaskon näin:
"Erinomainen pää ja ilme. Erinomainen kaula ja selkä. Ajatuksen matalajalkainen. Hyvin kehittynyt etuosa. Hyvät kulmaukset. Hyvät liikkeet, hyvät jalat ja liikkeet." ERI AVK2

Meitä ja muita jäi vähän ihmetyttämään Kaken edelle sijoitettu uros, joka sai myös sileän ERIn. Koira oli Kaskoa monta senttiä korkeampi ja aika epäsiististi trimmattu (tämän sanoi handleri itsekin ennen kehään menoaan). Kuulin sittemmin analyyseja siitä, miten koiran handleri nyt sattui olemaan tuomarin ystävä, samanikäisiä miehiä, molemmat  ruotsalaisia snaupin-tuomareita. Mutta sellaista se on, voin sanoa olleeni vilpittömän onnellinen tästä ERIstä sen Kiuruveden tyrmäyksen jälkeen :D Hurraa!

Tänään sitten käytiin esimerkkikoirakkona tulevalle käppänätuomarille Kempeleessä. Kaksi paikalla ollutta tuomaria arvioi Kaken oikein realistisesti, ei mitään uutta sieltä siis. Nostettuani Kaken pöydälle, oli ensimmäinen kysymys: "Ootko mitannut sitä? On tosi pieni!".. Kerrottuani Kiuruveden mittaustuloksesta (koon ylärajoilla) olivat molemmat yhtä hämmentyneitä kuin minäkin. Koon lisäksi he tykkäsivät kovasti Kaken erinomaisesta karvasta, jossa riittää karkeutta varpaisiin asti, sen syvän mustasta väristä, kauniista hännästä joka ei liikkeessäkään käänny selälle, pienistä tummista silmistä, liikkeistä, ja kuonokin oli kuulemma aivan tarpeeksi pitkä, vaikka minä sitä lyhytpäiseksi moitin. Sanomista tuli poskista ja hieman korkealle asettuneista korvista. Ei yllätyksiä siis. Oli tosi kivaa olla mukana jossain vähän erilaisessa käppänähommassa, tulipa samalla Kaskolle treeniä kun seisottivat sitä pöydälläkin niin helkutin kauan hiplatessaan ja tunnustellessaan sitä läpikotaisin. Jotenkin palasivat molemmat aina hiuttamaan Kaskon turkkia myötä- ja vastakarvaan ja ihastelivat että tällaista pääsee kokeilemaan. Kaiken lisäksi Kasko on mukavan luonteinen (tai vain kurissa kasvanut), se ei kirkunut muille kirkuville käppänöille ollenkaan takaisin. Kaksi tuntia vierähti äkkiä toukokuisena aurinkoisena iltana koulun parkkipaikalla mielenkiintoisessa seurassa ja saimpa hyviä trimmivinkkejäkin Kaken hyviä puolia korostamaan ja huonoja häivyttämään.