maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kemi KV

Tuomari Marjo Järventölä arvosti Kapteeni Kaskelottia enemmän kuin uskalsin odottaakkaan. Vielä edellisenä iltana olin hyvin skeptinen sen suhteen, että vienkö rottaa kehään ollenkaan. Kyljestä kuulsi iho läpi kun olin nyppinyt sitä liian huolettomasti, mutta kuvien perusteella Kaskon ihana kasvattaja sanoi että ei ole mitään syytä jättää koiraa kotiin, kehään vaan! Kyllä tuomari näkee ja tuntee turkinlaadun.
Kaskon menestys: ERI SA VAK1 PU2 CACIB!

Kirjoittelen arvostelun myöhemmin talteen, nyt se lappunen on vielä hukassa jossain reissutavaroiden joukossa. Kasko esiintyi kauniisti ja voitti setänsä ja pappansa, häviten ainoastaan yhdelle todella karismaattiselle junnu-urokselle, joka oli pu1-sijoituksensa ansainnut! :) Meillä oli kiva päivä, käytiin näyttelyiden jälkeen rannassa syömässä jäätelöt (Kake sai tietysti oman jätskipallon omaan kuppiin) ja nautittiin ihanasta kesäisestä vapaapäivästä ja hyvästä seurasta.

Meidän porukalla meni muutenkin hienosti. Siskoni ja äitini yorkki oli ROP ja sai CACIBin ja minun näyttelyihin ilmoittamani anopin belgimummo keräsi koko potin ollen ROP, RYP2 & BIS4 VET! Melkoinen päivä siis itse kellekin. 😄 

 

Kasko on nyt kerännyt kahdesta peräkkäisestä näyttelystä cacibit, joten kai tämä tarkoittaa sitä että sitä tullaan kuskaamaan vielä jatkossakin.. Mutta näyttelykoiraksi en sitä silti suostu sanomaan! 

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Jos se kolahtaa nii sitä kandee odottaa, ja sit lyödä vast se viimene naula


Paljon on taas kerrottavaa!

Me vietettiin "perinteinen" kesäloma siskoni kestitsemänä Ruotsissa Umeåssa. Viikko meni hujauksessa, pidempäänkin oltais viihdytty. Viikko huipentui perinteisesti Vännäsin KV-näyttelyyn, jossa molempien poikien tuomaroinnin hoiti Nina Karlsdotter, tiukkana tunnettu kasvattaja/spesialistituomari. 

Kasko voitti urokset ja oli lopulta myös rotunsa paras, sertin ja cacibin kera!!! Huikeaa ja odottamatonta! Kaskon arvostelussa kehuttiin sen kroppaa, kulmauksia, mittasuhteita, päätä, silmiä, (kovasti heiluvaa) häntää, erinomaista turkkia, turkin väriä (joskin karvojen sekaan toivottiin enemmän villaa) ja koiran esitystä. => ERI SA AVK1 PU1 ROP SERT CACIB => FI & SE MVA!

Reskon kehäkäynti jännitti (jos mahdollista) Kaskoakin enemmän, koska tuomari oli todella tarkka koosta ja turkista - ja Rekku oli runkoturkkinsa osalta epäsiistimmässä trimmissä kuin koskaan kehässä, edellinen nyppiminen oli ajoitettu vähän huonosti. Ja kooltaankin se on vähintäänkin tarpeeksi iso. Kehään mentiin kuitenkin hymyssä suin, Resko oli tapansa mukaan todella hyvällä HessuHopo-tuulella. Resko oli skeptisyydestäni huolimatta paras uros ja lopulta myös rotunsa paras, arvostelussa kehuttiin sen kroppaa ja linjoja, runkoa, pitkää ja hienoa uroksen päätä ja ilmettä, liikkeitä, käytöstä, turkkia ("erinomainen kaksikerroksinen turkki") ja sen syvää väriä. Myös koiran esitys oli Reskonkin kohdalla tuomarin mielestä erinomainen, vaikka se minusta on vieläkin vähän vallaton tapaus 😆 => ERI SA VAK1 PU1 ROP SERT CACIB! Resko on nyt siis yhtä vieraan maan cacibbia vaille inttivalio, eli melkein tästä häätyy syksyn päälle lähteä heittään reissu Norjaan..

Isossa kehässä isosiskoni Karo kuskasi Kaskoa minun ja Reskon perässä, ja heillä meni aivan loistavasti! Ei sijoitusta meille, mutta niin siisti päivä takana, ettei paremmin ois voinut ees mennä.

Tämän reissun jälkeen vietettiin vielä viikko lomaa, ennen kuin pakattiin tavaramme ja siirryttiin loppukesäksi tänne Ylläkselle. Olen tuttuun tapaan lomani töissä paikallisessa K-Marketissa. Olen aina viihtynyt täällä ja työskentely tällaisessa paikassa ja porukassa menee melkein lomasta. Käväisin edellisenä vapaapäivänä täältä Torniossa ja tuttu tyyppi kysyi multa, että mitä mulle nykyään kuuluu. Saatoin vaan leveästi hymyillen todeta, että oikeasti tosi hyvää! 😊

Elokuun loppuun saakka meidät löytää siis täältä porojen keskeltä, ompahan vähän erilainen kesä kuin vuosi sitten. Puolensa kummassakin. 👌



Kehäkuvat ovat siskojeni nappaamia, kiitos niistä!

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Extempore on toinen nimeni

Yksi viikonloppu, 1200 kilometriä. Niin. Me kävästiin Espoossa. Siskoni lähti perjantaina vaihtamaan autoa Helsinkiin ja ilmoitti tuntia ennen lähtöä, että mitäs jos lähtisin poikien kans mukaan. Kahta kertaa ei tarvinnut miettiä - tottakai lähdetään! Menomatka sujui yöjunassa omassa hytissä mukavasti, en ole koskaan ennen tuollaista junamatkustusta kokenutkaan, olispa luksusta mennä esim. messariin tuolla tavalla.. Takaisin tultiin uudella autolla, pojat saivat heti kokeilla uuden farkkumersun takatilat, pisteitä antaisimme koirien matkustusmukavuudelle vähintään 6/5! Ai että, olisipa sitä itsekin jo työssäkäyvä aikuinen eikä kolikoita laskeva opiskelija 😝.. 

Huomasin jossain vaiheessa myös sen, ettei Kasko ole koskaan matkustanut pitkää matkaa junassa eikä käynyt niin etelässä. Tulipa sekin koettua. Ei tuosta kääpiöstä kyllä huomannut mitään, niin näppärästi se kulkee mukana ja ottaa uudet paikat haltuunsa. 

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Happiness often sneaks in through a door you didn't know you left open.

Kaksi vuotta sitten kahdesta tuli kolme, kun Resko-snautseri sai pikkuveljen Ruotsista. Lopulta olinkin alle puoli vuotta käppänätön käppänisti, kun edesmenneen Amorin saappaisiin asteli aika yllättäen pienen pieni Kapteeni Kasko. Kake, Kakkis, Kuningas Kaskelotti.. Olin rakastunut pentuun, mutta myös hyvin skeptinen sen suhteen voisiko mikä olento kuitenkaan täyttää Amorin jättämää tyhjää tilaa. 

Näiden kahden vuoden jälkeen voin käsi sydämellä sanoa, että Kasko on täyttänyt sen tilan. Reunoja myöten, ja ylikin. Sanoisin Kaskon olevan kaikkea sitä mitä toivoa saatoin, mutta se on enemmän ja erilainen. Aivan oma tapauksensa, pieni outolintu. Silmäteräni. Painonsa arvosta kultaa. Kasko on hyvä joka solullaan - se on sitä minulle, kavereille, tuntemattomille, vanhuksille, kissoille, kaikille jotka ovat ystävän läsnäolon tarpeessa. Kasko on herkkä, hellä ja hiljainen kaihomieli. Se on taistelutahtoinen, ärisevä, 110% itsestään antava Kapteeni, joka ei ole vieläkään tajunnut kuolevaisuuttaan - mikäänhän ei voi pysäyttää Kaskoa, kun se on jotain päättänyt (ja se tekee niitä omia outoja päätöksiään aika usein). Eikä se vieläkään anna isoveljelleen senttiäkään periksi, ikinä. Kuitenkin se on joskus kuin vanha koira; istuu hiljaa ja katselee minua sen näköisenä kuin tietäisi enemmän kuin arvaankaan. 

Joskus vitsailin, että pala Amoria tuli takaisin Kaskon myötä. Ehkä näin kävikin. Kaskon kanssa on helppoa, se on alusta asti ollut niin sopiva minulle. Se on hyvin vahvasti vain ja nimenomaan minun koirani. Asioilla on tapana järjestyä ja kaikella on tarkoituksensa. En koskaan varannut itselleni pentua, mutta tuttu kasvattaja tiesi mitä multa puuttui. 

Hyvää vuosipäivää rakas Kakkis! Toivottavasti pysyt luonamme vielä pitkään ja pitkään ja pitkään. Äläkä ikinä muutu!